torstai 13. helmikuuta 2014

Työtä tekevälle tuuppaa iloa iloa tuhat kiloa

Oi ylhäiset ja alhaiset elämän hetket! Elämässäni tapahtuu suuria loikkia ja hitaita valumia, mikä tekee minusta sekopään vielä joku päivä. Maanantaina suru nyhti puseroa ja haikeutta on vieläkin, eihän se siitä lähde, mutta nyt on tapahtunut jotakin iloista. 

Mutta väsynyt olen silti. Eilen minulla oli ilo istahtaa FinnStyle-puodin valkoiselle tuolille ja kertoa Pintanaarmuista sekä lukea otteita. Ilta oli lempeä ja yleisönä hyvin kiinnostuneen sekä mukavan oloisia valppaita naisihmisiä. Ihan kuin olisi lukupiirissä istunut. Kirjan kaikki kappaleet menivät myydyiksikin vielä, mikä tarkoittaa, että se herätti kiinnostusta kuulijoissa. 

Mun on kai pakko hankkia virallisempaa pressikuvaa pikku hiljaa. Tämän tyylinen olisi kiva. Kaveri otti, kiitsa Jokke!
Lukuillan jälkeen siirryin kaverini kanssa syömään Prinz Myshkiniin, joka on muutes mielettömän vetävä vegeravintola. Suosittelen käymään, jos satutte Müncheniin! Ja jotta ilta ei olisi tyssännyt lyhyeen, menin vielä rokkikeikalle. Ilta venähti aamuneljään - joten voitte hyvin kuvitella miten virkeänä temmelsin töissä. Päiväuniaikaan nukahdin lattialle lasten keskelle ja olin kuulemma sätkinyt kuin koira niin että lapset olivat ihmetelleet kovasti. 

Ja jotta en pääsisi nukkumaan vieläkään, lähden uuden ystävän luokse pizzailtaan. Joten huomenna vihdoin, perjantai-illan iloksi, aion viettää rauhallisen koti-illan, sulloutua yksinäisyyden pyhään temppeliin, möyhiä tyynyihin ihanan kolon ja lukea. Sillä nyt on jotenkin sellainen viikko, etten minä enää jaksa kirjoittaa. Olen sanani pursunnut.

2 kommenttia:

  1. Olipas kivan näköinen rafla, kävin kurkkaamassa nettisivuja. Painan mieleen, jos osun joskus sinne päin maailmaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, suosittelen kovin! Kahdesti olen käynyt ja molemmilla kerroilla maistui ruoka aivan todella hyvältä!

      Poista