torstai 6. maaliskuuta 2014

Aamuaivot

No nyt sitten läjähtelee unta naamaan. Yritin kovin herätä kuudelta kirjoitushommiin mutta eihän sitä jaksa, jos silmien yllä lojuvat vielä lihanpalat, joita myös luomiksi kutsutaan. Heräsinkin vasta nyt. Enkä olisi tahtonut nyttenkään. Onneksi tällä viikolla menen vasta kymppiin töihin. Ehtii vielä hieroa silmiä ja norkoilla, mutta en usko, että tässä enää mihinkään syvempään pystyy. 

Haluaisin mennä illalla potkimaan ja hakkaamaan (treenikavereita tai heidän pitämiään tyynyjä, tarkennukseksi heille, jotka kuvittelevat että harrastuksenani on mennä iltamyöhällä kaduille ja kovistella mummoja) mutta en ehkä voi. Käsitykseni mukaan minulla on tänään tapaaminen Münchenin kansalaisopistolla. Saan tietää yksityiskohtia, kuten palkka-asioita ja kirjojen nimiä, jotta voin alkaa opettaa sitä suomea reilun viikon päästä. 

Viikonloppuna höösäilin kaikkien sukulaislasten kanssa ja oli kyllä ihanaa, joten hyvä etten jäänyt Köpikseen.
Haluaisin nakertaa jotakin kovaa, kuten näkkileipää, mutta ei ole. Jos olisi takka, räpeltäisin nyt tulitikkujen kanssa ja laittaisin tuleksi, paitsi harvemmin onnistun. Kerroinko jo, mitä minulle tapahtui viime perjantaina, kun lensin Suomeen? Minä olin tyystin unohtanut, että se on välilaskullinen lento. Aamuvarhaisella sitä nyt ei muutenkaan juuri ajattele, joten kun jätin laukun sinne minne ne aina katoavat kentällä, sain vain yhden lipun (vaikka olisi pitänyt kaksi saada), nousin sisään ja nukahdin, heräsin kun kone kosketti maata, ja aloin jo virnistellä että voi Helsinki. 

Mutta sitten kun seurasin sitä jonoa, joka aina koneesta tulee ulos, sitä sellaista ihmisjonoa, niin aloinkin ihmetellä että mitä mitä mitä. Että miksi, kamala sentään, olen KÖÖPENHAMINASSA enkä Helsingissä. Vähän piti panikoida. Piti pyöriskellä vähän ympyrää. Sitten rauhoitin itseni ja ajattelin että no, ehkä nyt vain piti sitten päästä Köpikseen, enhän siellä koskaan ole edes käynyt, ja että oikeastaanhan olisi ihan hassuakin viettää päivä, pari siellä. 


Sitten menin veeseeseen ja ostin vettä. Ja sitten aloin ajatella, että en voi olla näin yksinkertainen. Katsoin sähköpostista lippuani ja huomasin, että hahaa, välilaskujuttuja. Ja sitten pitikin jo kipittää Helsinkiin menevän koneen portille, tosin haukkaisin mukaan vielä sandwichin, kun ajattelin, että Tanskassahan leipähommat ovat aika hotteja. Lopulta hihitytti vain. 

Ja nyt sitten mietin, että pitäisikö tehdä joku päivä pikkuinen matka. Köpikseen. Mutta en ehkä ehdi. Pitää ensin kiertää se koko maailma. Ja nyt kello lähenee kahdeksaa. Olen jo vähän heränneempi. Ajattelin lueskella uutisia nettilehdistä. Pitää välillä nähkääs viritellä hoksottimia. Ei aina voi vain keskittyä omaan napaan tai kiireisiin. Joten toivotan tuhtia torstaita itse kullekin ja ai niin, milloin ne olivatkaan. Ne kaupunginvaltuuston vaalit. Pitää mennä äänestämään täällä. Sitäkin piti jo eilen vähän mietiskellä, että ketä oikein äänestäisin, mutta enpä jaksanut, muistanut, viitsinytkään, voi laiskat silmät ja niiden päällä hehkuvat lihat, pitää avata kaikki. Silmistä lähtien ja katsoa maailmaa sitten. Adios alan ahkeroitua.

6 kommenttia: