tiistai 11. maaliskuuta 2014

Ruokaelämää

Koko viikko on kirkas. Kävin eilen juoksemassa t-paita päällä. Kävin myös syömässä kaverin luona, sillä sattuikin niin, ettei maanantaista tullutkaan liian kiireinen, joten ehdin olla herranjestas sosiaalinen arkipäivänä! Etelätirolilainen kaverini pisti pöydän niin koreaksi että olin ratketa. Ah pidän hyvästä ruoasta niin kovin, että voisin alkaa hifistellä. 

Sitä paitsi olen alkanut lukea koskettavaa, mielenkiintoista kirjaa nimeltä Salainen päiväkirja eläintiloilta, ja se on jo alun perusteella pistänyt minut sekaisin. Olen kasvissyöjä, ja monesti jo pohtinut, pitäisikö heittäytyä vegaaniksi. Toisaalta himoitsen hyviä juustoja ja jäätelöä ja suklaata. Enkä myöskään kieltäydy tarjottavista, jos olen matkoilla ja minua kohtaan ollaan vieraanvaraisia - esimerkiksi Filippiineillä avustustöissä nielin myös lihaa, jo siitäkin syystä, että ei ollut vaihtoehtoja enkä halunnut nyrpistellä olosuhteissa, joissa toisilla on kirkuva nälkä. 

Eilisillan muikeat bruschetat söin ainakin kolme! Eikun neljä.
En pidä lihasta oikeastaan, yhtään, mitä nyt joskus harvoin jostakin kuten porosta, ja minua iljetyttävät kaikki pitkälle jalostetut "liha"tuotteet, iljetyttää ajatuskin kaikenmaailman lihoista ja säikeistä ja niljakkeista suussa tai vatsassa, iih, mutta tämä kirja, joka kertoo, miten tuotantoeläimiä kohdellaan, muistuttaa minua taas siitä, että iljetystä pitäisi tuntea myös niitä ihmisiä sekä teollisuutta kohtaan, joilla on kovat kourat ja irvokkaat ilmeet. Lisäksi pitäisi välttää maitotuotteita..

Ostan nykyään kaikki maitotuotteet luomuna, mutta en tiedä, onko siitä mitään hyötyä. Joten en tiedä, voinko enää tuon Lundqvistin kirjoittaman kirjan jälkeen himoita yhtään mitään. Katsotaan, miten käy. En ehdi lukea kovin nopealla tahdilla, jotenka katsomiset tapahtuvat hamassa tulevaisuudessa. Siihen asti jatkan kuten nytkin; popsin pääasiassa avokadoa ja pähkinöitä. Tai siis popsin toki muutakin, mutta jos pitäisi valita kaksi asiaa, joita söisi koko loppuelämänsä pelkästään, valikoisin avokadon ja cashew-pähkinät, ja sitä paitsi minulla on sellainen keittokirja, jonka reseptit ovat mennen tullen vieneet seitsemänteen taivaaseen. Olen myös hurahtanut erilaisiin tahnoihin, joita voi leivän päällä käyttää voin ja juuston korvikkeena. Asioin hyvin usein työpaikkani lähellä sijaitsevassa suurehkossa luomumarketissa, mistä olen löytänyt ah apua sentään kaikkea, kuten munakoiso- sekä aurinkokuivattutomaattitahnaa, uulalaa.

Täällä on juuri noin kirkasta koko ajan. Marienplatzin raatihuone on muutes yksi lempparipytingeistäni täällä. Se on niin röpelöinen ja jotenkin valtava.
Sitä paitsi heräsin tänään viideltä jo ja vatvoin sängyssä puoli kuuteen. Nukuin liian hyvin, aivan kuin kivi. Löysin eteisestä vieraat naisen kengät, meinasin kompastua niihin kun menin kylppäriin. Kämppiksellä on siis varmaankin vieras. Juon jo toista lasillista jasmiiniteetä. Olen ajatellut paljon loppuvuotta. Matkaa. Pyöritellyt mielessä kulkemisreittejä. Niistä sitten enemmän kunhan alkaa selvitä itsellekin. Mutta nyt pitää vielä pakertaa apurahahakemusten kanssa ja sitten mennä sinne mistä saa vuokrarahat ja väsymystä.

2 kommenttia:

  1. Minäkään en pidä lihasta ja se on yksi syy miksen sitä syö. Olin täysin vegaani joitakin vuosia mutta se juuston kaipuu oli....tein vegaanijuustoja eivätkä ne kyllä ihan oikeita juustoja korvaa. Tosin juustot eivät minulle kauhean hyvää tee kun olen laktoosivammainen...
    Mukavaa loppuviikkoa Helmi-Maaria!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Jael! Niin, juustot...yritän etsiä jostakin jonkin lähteen, mistä saa selville, mitä juustoja eläintenpidon kannalta täällä voisi syödä..jos en löydä, luovun kyllä melkoisen varmasti niistäkin iloista sillä en oikein nyt kestä enkä ikinä olekaan kestänyt eläinrääkkäystä..

      Poista