maanantai 3. maaliskuuta 2014

Suomi-terveisiä

Voi kirkuvat ruumiinosat! Minä olen ympäripyöreä ja silmäpussillinen. On niin paljon näkemistä ja tekemistä, kun käy vain pari päivää Suomessa. Mutta nautin siitä. Että ehtii, että saa.

Tänään käväisin Yleisradiolla turisemassa. Omasta mielestä homma meni oikein kivasti, haastattelijana kun oli Prosakista tuttu toimittaja Gustafsson ja tilanne enemmänkin rupattelevaisempi kuin kysymys-vastaus -ruljanssi.


Lauantainakin ehdin olla haastattelun kohteena. Ja eilen kun avasin silmäni ja olin olevinani hereillä ja kömmin vanhempien luona esiin peittojen alta ja menin katsomaan päivän lehteä, jouduin sulkemaan silmät kerran ja avaamaan ne uusiksi, sillä herranjestas siinähän olin minä. Kansikuvassa, apua, istumassa kotkalaisessa kukkaruukussa. Joka tapauksessa sekin haastattelu meni kivasti. Ja Kotkassa oli mukava käydä.

Vietin siellä laatuaikaa perheihmisteni kanssa ja sillä lailla. Kävin myös pikkuveljeni baarissa laulaa kajauttamassa karaokelauluja. Ja halailin sellaisen ihmisen kanssa, jonka mielelläni ottaisin matkalaukkuuni ja mukaan, kun huomenna palaan kotiin, mutta ei se sinne mahtuisi kuitenkaan. Sinne laukkuun siis.

Tämä on vähän villiä. Että ulkona sataa räntää ja sukkani ovat märät. Ja että sydämeen sattuu, se jotenkin pistelee ja oikkuilee ja pelkään, että pysähtyy vaikka ei kai se nyt sentään, nuoriahan tässä vielä ollaan, ja jos vain muistaa hengittää, jaksaa enemmän.

On taas ollut pikaista täällä Suomessa. Mutta olen onnistunut näkemään koko perheeni (paitsi isoveljeäni en, niisk!), kaikki sisarusteni lapset sekä rakkaita ystäviä. Nukun Vaasankadulla vielä yhden yön. Kirjoitan runon, joka muistetaan vielä. Leena Lumi on blogissaan julkaissut yhden kokoelmani runoista, by the way, luvallani tietenkin, ja tuntuu jotenkin hyvin otetulta, että niistä taidetaan pitää, niistä runoista, ainakin sellaista on ollut saamani palaute, että oi. Tänään luin muutaman värssyn ääneen radiotaajuuksiin, tosin ne taajuudet kuullaan vasta kesällä, ja ajattelin, että wow, tässä ollaan jo vakavilla vesillä, kun omaa tuotantoa SAA lukea ääneen ja vielä pyydetään, että lukisitko, bitte.

Mutta pyörähdän nyt ympäri ja venytän raajojani. Tekee mieli oikutella. Onneksi nyt, kun olen ystävän kämpässä yksin, sillä olisihan julmaa oikutella toisen edessä. En uskalla mennä ulos, kun sukat kastuisivat kuitenkin enemmän, vielä lisää, tai sitten tulisi joku ihminen ja sanoisi jotakin, enkä juuri nyt jaksa. Jaksan muutaman tunnin päästä, kun ystäväni tulevat töistä ja antavat ajastaan minulle suuria. Ihmiset ovat tärkein asia. Tulee huomenna taas kaikkia näitä ikävä.

P. S. Kiitos kaikille myötäeläjille tuon palkkaskandaalin suhteen! Minulle on nyt käynyt niin uskomaton mäihä, että juuri kun aloin murehtia, että millähän eväillä sitä laskut maksellaan ja muuta, sain Munchenin kansalaisopiltolta kutsun töihin. Käyn opettamassa aikuisille saksalaisille suomea maalis-huhtikuun ajan ja saan näin ollen lisätuloja. Jeejee! Sekä tietysti kokemusta. Kaikki tämä tapahtuu tosin sillä hinnalla, etten ehdi nyt oikein kirjoittaa sydämeni pohjasta mitään ihanaa kaunokirjallista..mutta ehkä minä kestän. Ja jos en, sitten en.

6 kommenttia:

  1. Maaria, sinulla menee lujaa, onneksi olkoon ja niin edelleen:)

    Oikein hyvää ja onnellista viikkoa sinulle ♥ ♥

    VastaaPoista
  2. Maarias, runosi valloittavat jo monien, monien mieliä. Eikä vähiten minun;)

    Projektihommat ovat ihan kivoja. Ne sopivat tulisieluisille taiteilijasieluille. Tuntuu hauskalta ajatella sinua opettamassa suomea saksalaisille. Ja miten kiva kuulla, että siihen on kiinnostusta! Minä tarvitsisin saksan tehokertauksen, mutta en viitsi/saa itseäni istumaan mihinkään kurssille, vaan ostin uudet kieliopit, sanakirjat etc. ja taidan lukea itsekseni ja samalla opetan R:a, kun minulla on kuitenkin jotain pohjaa.

    Vähän kärvistelen just nyt kun en voi kääntää auton nokkaa sinnepäin, mutta se on sitten kun....

    Vauhdikasta jatkoa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, mukavaa jos runoni iskevät.

      Varmastikin laitan sitten raporttia, kuinka se opetustyö sujuu ja miten saksalaiset oppivat :)

      Mainota maaliskuuta sinulle!

      Poista
  3. Ihanaa, että menee noin mukavan kuuloisesti! Toivottavasti kielenopettajana viihtyy, ja todennäköisesti kyllä.

    Ps. Taidat olla persoonaihastukseni nro 1 tällä hetkellä :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä varmasti viihdyn kielenopettajan saappaissa :) Ja oih, minähän häkellyn tuollaisesta! Mainioutta maaliskuuhusi!

      Poista