sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Tapahtumarikkautta

Oi mikä kaupunkien kaupunki tämä München on. Ihana, valoisa, täällä on miltei kesä. Ja sunnuntaisin kaupunkini parhaita puolia on se, että museoihin pääsee yhden euron sisäänpääsymaksulla. Suosittelen siis viettämään sunnuntait kaupungin museoissa (yksityisiin maksaa normaalin verran sisään). Itsehän menin tänään egyptiläisen taiteen museoon ja kävin samalla heitolla tsekkaamassa myös rakkaani Pinakothek der Modernen uudet näyttelyt. Vierähti sitä aikaa myös Modernen yhteydessä olevassa kaupassa. Tykkään räplätä kaikkea. Ja katsella postikortteja tai ostaa niitä. Ja selailla taidekirjoja. Ja myöskin tietysti lauleskella.

Tämä oli niin hellyyttävä jellona että oi. Egyptiläisen taiteen museossa.
Egyptiläisen taiteen museo oli taidemielessä pitkästyttävä, sillä pidän enemmänkin maalaustaiteesta kuin veistoksista, mutta oli siellä silti kiinnostaviakin juttuja. Erityisen kivan museosta tekee sen tilat. Ihanan kliiniset, selkeät, uudet. Ja lisäksi kaikki on hallittavissa ja selkeää, tietoiskut lyhyitä ja ytimekkäitä, joten väsynytkin lammas jaksaa kyllä. Mutta en usko, että enää toista kertaa sinne menen. Toisin kuin Pinakothek der Moderneen, missä ravaan yhtenään tai siis siltä tuntuu. 

Hauta-arkkua tai siis mikä se nyt onkaan mihin se ruumis laitetaan (grr unohdan sanoja viikonloppuisin!)
Nyt tulin kotiin juomaan jasmiiniteetä ja hakemaan vähän jotain takin alle (kuljin päivän lyhythihaisessa mekossa ja kevättakissa eikä illalla enää voi), sillä menen kuudelta katsomaan sellaista esityshommaa, joka on kuulemma mainio. Ihanaa, sain sinne ihan oikein kutsun, joten pääsen ilmaiseksi. 

Pinakothek der Modernessa pidän hirmuisesti tilasta. Avaruudesta. Valosta.
Viikonloppu on hujahtanut liian nopeasti. Päädyin perjantaina tupaantuliaisiin ja toisin kuin ajattelin, siis että en jaksaisi mitään ja että menisin ajoissa kotiin, heiluinkin sitten aamuviiteen yökerhossa. En edes pidä yökerhoista, mutta tanssimisesta kyllä, ja tanssinkin sitten oikein kunnolla. Jalat kirkuivat aamulla kummasti lihaskipua. Hyvä niin, sillä eilen en ehtinyt juoksulenkille, kun menimmekin kaveriporukalla Isarin varrelle mitäs muutakaan tekemään kuin grillaamaan ja chillaamaan. Tehtiin sitä asiaa ihan koko päivä, apua, joten ei ihmekään että väsytti. 

Tytöt istuivat naistenpäivän kunniaksi ja pojat paitsi yksi seisoivat. Meitä on aina sellainen 20-30 hengen lössi grillailemassa. Kuinka herttaista!

Nukahdin nimittäin ystäväni sohvalle kuin pilvilinnoihin konsanaan ja heräsin kahdelta yöllä. Ei olisi huvittanut enää nukkua, mutta päätin sitten kuitenkin lepäillä. Nousin seiskan jälkeen ja kävelin raikkaassa aamuauringossa kotiin, vaikka kaverini kissa oli sitä mieltä, että minun pitäisi vielä jäädä ja rapsutella. Mutta kun en voi. Rakastan aikaisia aamuja, pitkiä aamupaloja, sunnuntaita jotka ovat uljaita. 


Sitä paitsi ei tämä viikonloppu mennyt kommelluksitta. Kaikista naurettavintahan on se, että perjantai-iltana juuri töiden jälkeen etsin kenkiä sänkyni alta (älkää kysykö miksi ne olisivat olleet sängyn alla - eivät olleet), sillä olen kadottanut ihanat mustat saappaani (löysin ne lopulta kellarista), ja möngersin niin syvälle, että juutuin kiinni. En päässyt pois. Onneksi kämppis oli kotona. Piti huutaa se apuun. Se tuli huoneeseen ja ihmetteli, missä minä olen. Onneksi se sai jaloistani kiinni ja veti ulos. Muuten olisi ollut karu ja ahdas viikonloppu kerrassaan. 

Nyt minä juon teen loppuun ja kirjoitan parit ajatukset alas. Runotuttaa. Sitten lennänkin jo sinne Afrika Afrikaan...tsaukkis!

1 kommentti:

  1. Hihih, nyt kuvittelen sinut sinne sängyn alle sätkimään, aika huvittava kohtaus. Ehkä sijoitat sen johonkin tarinaan :)

    Tuon AfrikaAfrikan minäkin mieluusti näkisin. Kävin joskus muinoin afrotanssissa ja se oli kyllä tosi kivaa.

    VastaaPoista