tiistai 29. huhtikuuta 2014

Iloja

Välillä sitä työn räiskeessä unohtaa olevansa todellakin sellainen tyyppi, joka kirjoittaa kokonaisia kirjoja - välillä en edes usko olevani todellakin sellainen tyyppi, sillä se on unelmani ja se on toteutunut! Mutta eilen oli oikea onnen päivä! Sain kohdeapurahaa, jippijaijee ihanaa oi kiitos Kirjailijaliitto! Voin lennähtää elokuuksi Suomeen kuin pikkuinen kyyhkynen. Tai mieluummin kuin kottarainen tai punatulkku tai sellainen undulaatti.

Lisäksi uuden kustantajani syyskatalogi on ilmaantunut virallisin elkein. Tuolta voi pällistellä suu avoinna, mitä on luvassa. Oikein sisällysluettelosta seuraavalle sivulle on uusi tuotokseni päässyt. Se vaatii vielä työstämistä, joten paineita on, mutta toivottavasti sitä sitten luetaan vaikka. 

Kuvia viikonlopulta vielä.
Olen kirjoittanut tässä eilen ja tänään paljon runoja. En tiedä mistä ne tulevat, mutta eilen aamulla kirjoitin 11 kappaletta. Yksitoista on monta. Tietenkin, jos haluan ne jossakin vaiheessa kansien väliin, niitä täytyy fiilailla, mutta silti. Kyllä kelpaa. Luulen, että viime viikonlopulla on tekemistä tuottamisen kanssa. Joka tapauksessa minulla on ikävä teostani Sinun osasi eivät liiku, vaikka tuossahan se hyllyssä nuokkuu. Tuntuu, että se todellakin on jäänyt varjoon, eikä se ansaitsisi sellaista. Se on yhtä lailla rakas teos kuin muutkin. Ehkä luen sitä illalla. Se on ihana. 

Kirkot ovat kauniita pytinkejä. Saa niitä ihastella sisältä asti vaikkei uskoisikaan asioihin.
Mitäs muuta. Sain eilen vihdoin vaatekaapin! Olen niin onnellinen, että minulla on täällä avuliaita ystäviä. Jotka työpäivän jälkeen tulevat ja roudaavat ja kasaavat. Nyt on entisestä kodista vihdoin haettu kaappi ja ihan kuulkaa itse kiinnitin niitä ruuveja eikä se ole yhtään vino se kaappi. Eilen yötä vasten pistin huonetta vähän parempaan kuntoon ja nyt tämä näyttää jo huoneelta, mutta apua, minun ihana Nike-patsaani menetti toisesta siivestä puolet. Yhyy. Ostin sen aikoinani Ateenasta. Se on tärkein esineeni. Ja nyt se on rikki, naps, tuosta noin vain. 

No. Sellaista sattuu. Iloa on se, että minulla alkaa tänään kello 17.30 loma. Aah. Seuraavan kerran menen ensi tiistaina duunailemaan. En tosin taida ehtiä enkä halutakaan mitään kirjoitushommia, kun kaupunki sykkii ja siellä pitää juoksennella. Valitettavasti meinaa sadella koko viikon mutta mitäs sitten; myös sokerista tehdyt ihmiset kestävät sateen jos menevät lippojen ja suojien alle!

13 kommenttia:

  1. Hienoja uutisia! Oikein isot onnittelut apurahan ja tulevan kirjan johdosta! :)

    VastaaPoista
  2. Ihastuneet onnittelut sekä uuden kirjan että apurahan johdosta, Maaria! ♥ ♥

    Oikein hyvää Vappua ja etenkin -aattoa:))

    VastaaPoista
  3. Mahtavia juttuja apurahat ja kirjat, onnittelut niistä. Ison vaikutuksen teki myös 11 runoa yhdessä aamussa. Huh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Juu...11 on kova numero, yllätyin itsekin, en nimittäin yhtään laskenut niitä ennen kuin sitten kun oli pakko lopettaa kirjoituspuuhat. Turskahtivat tuosta vain. Inspiraatiomatkailu rules!

      Poista
  4. Onnea apurahan johdosta:) ja hienosti sinua mainostetaan luettelossa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, niin tehdään, tosin se luo vain enemmän paineita, iiiik...

      Poista
  5. Hienoa! Minä pyhitän elokuuni sinulle Helmi-Maaria. Eli aion lukea sinut. Kaikilta niiltä osin, kun saan käsiini!

    VastaaPoista
  6. Onnittelut, hieno juttu tuo apuraha! Ja minulle ihan uusi kustantamo, eli kiitti vinkistä myös. Tsemppiä kirjan loppuviilailuihin :)

    VastaaPoista
  7. Onnea apurahasta ja uuden kirjan julkaisusta :) Minä jo hykertelin ilosta kun selasin kuvastoa... Mahtavaa päästä tapaamaan Emilie kirjojen sivuilla, en malttaisi odottaa!

    Voi Nike-parkaa. Mutta sellaista elämä on, kolhuja tulee, patsaillekin.

    VastaaPoista
  8. Kiitos Rooibos, Sannabanana ja Viltsu! :)

    VastaaPoista