torstai 24. huhtikuuta 2014

Minilomalle mars!

Päätin eilen, että lähden. Katsoin interneetistä, mihin. Varmistin junayhteydet, sillä halusin paikkaan johon pääsee edullisella Bayer-ticketillä, varasin hotellin (jossa on uima-allas ja oma pikkuinen parveke, eikä se ole edes hinnalla pilattu!). Pakkaan perjantai-iltana repun. Hyppään lauantaiaamuna junaan. Matkustan vajaat kolme tuntia Münchenistä kaakkoon, luen ihmisiä ja kirjoja koko matkan. Nousen pois lopulta paikassa nimeltä Berchtesgaden (siellä lähitienoilla on Hitlerin kesähuvila, jota tosin en suosittele piipahtamiskohteeksi muuten kuin maisemiensa takia, sillä se on silkka rahastusmesta, paitsi jos kävelee omin jaloin ylös asti).

Näkymiä sieltä, minne menen lauantaina. Kuva: www.berchtesgadener-land.com
Vaellan lauantaina lyhyen reitin, sunnuntaina pitkän. Tarvitsen tauon ihmisistä, kaupungin pölyistä, kaikesta. Tarvitsen raikkaan ilman, hiljaisen huoneen, yksinäiset hetket, ihanat vuoret, säihkyvät maisemat. Tarvitsen jalat kipeiksi, kehon herpaantumaan; nautin jo valmiiksi, nautin jo nyt. Kirjoitan, jos jaksan, iltamyöhään asti omassa tyynessä rauhassani, popsin pähkinöitä ja lauluja.

Lisää näkymiä viikonlopun kohteesta. Kuva: www.berchtesgadener-land.com
Menen tänään töiden jälkeen ostamaan uudet vaelluskengät, sellaiset kalliimmat, joilla voin myöhemmin kiertää koko maailman. Ajan ne sisään jotenkin, ehkä huomenna töissä vaikka, tai lauantaina kävelemällä tasaisen maastoreitin. Vanhat kengät jätän naapurissani sijaitsevan luostarin portille. Siellä nimittäin jaetaan päivittäin ilmaista safkaa tarvitsijoille. Ihan varmasti kenkiäkin tarvitaan.

Pakko näyttää vielä tuo ihan tuossa vieressäni sijaitseva luostari. Maailman nätein, eikö?! Kuva: panoramio.com
Juoksin eilen stressin ulos. Vedin 12 kilometriä lujaa. Sen jälkeen tein "tuhtikeittoa". Tuli taivaanrantaolo. Ihana, raukea, halailin sohvalla kissoja. Vietin ensimmäistä kertaa yli kuukauteen yksinäisen koti-illan ja voi kuulkaa, ette usko miten tarpeeseen se tuli!

Nyt on pakko jakaa tuhtikeiton resepti. Kokeilkaa, ihan mahtavan makuista. Uuuuuuuuu-la-laaa, helppoa, tulista, juuri sopivaa ja mikä parasta; täyttää pytingin kuin pytingin ja kyllä jaksaa. Tein puolikkaan annoksen ja silti siitä jäi niin paljon yli, että sekä kämppikseni että minä voimme tänään ottaa sitä töihin evääksi ja minä vielä illalla syödä yhden satsin potkutreenien jälkeen. Kirjoittaminen ei tosin suju sen jälkeen. Tulee niin ramaistunut olo! Heippis, huokailen tässä vähän ja lähden tuhtimaakaristi töihin.

Mausteinen tuhtikeitto (kirjasta Vegaanin uusi keittokirja, Like 2010)

1/2-1 kg perunaa pilkottuna (mulla ei ollut perunaa, joten käytin punajuurta, ja sitäkin vain yhden kipaleen, mutta aiemmin olen tehnyt perunan kanssa - jotenkin punajuuri veti pidemmän korren!)
1 sipuli pilkottuna
1 porkkana pilkottuna
2 eriväristä paprikaa pilkottuna
1 l vettä
2 kasvisliemikuutiota
500 g tomaattimurskaa
3 valkosipulinkynttä murskana
2 tl juustokuminaa
2 tl jauhettua inkivääriä
2 tl curryjauhetta
1 tl punaista thaicurrytahnaa (kantsii tuikata enemmän, tuikkaa 2 rl jos tuli maistuu!)
chiliä
suolaa
250 g kirsikkatomaatteja pilkottuna (minä mitään pilkkonut)
4 dl kookosmaitoa
4 dl keitettyjä kidneypapuja
persiljaa koristeluun (en koristellut, enkä koristele)

Kuullota kattilassa perunat sipulit porkkana ja paprikat (sorry en jaksa pilkkuja pistää!). Lisää vesi ja kasvisliemikuubrikit ja keitä. Lisää tomaattimurska valkosipuli ja loput mausteet. Kun perunat alkavat olla kypsiä lisää sekaan kirsikkatomaatit kookosmaito ja pavut. Lisää ehkä lisää mausteita, älä keitä tomaatteja liian kauaa. It's ready now, eat! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti