perjantai 4. huhtikuuta 2014

Olet ihana ja minä!

Oi miten paljon potkua saa siitä, kun tulee kiitosta tehdystä työstä! Tilattu artikkeli valmistui ajallaan ja siihen oltiin oikein tyytyväisiä. Jippii. Voi hyvillä mielin huokaista helpoituksesta ja valua kohti viikonloppua. Rykäisen tänään vielä puoli kuuteen asti töitä ja sitten. Sitten tulee tärkeä, yhteinen vieras (siis yhteinen Taddylle, eli kämppikselleni, ja mulle), mennään rokkikeikalle, ja minä tulen kotiin kun muut jatkavat. Sillä huomenna on huoneenkunnostamispäivä ja huonekaluliikepäivä ja ruokaostospäivä ja valmistautumispäivä. Lähden nimittäin sunnuntaina vaeltamaan jonnekin, kävi miten kävi, satoi taikka paistoi, oli taikka oli. Hyppään vain junaan ja hupsista.

Juuttumiskuva eiliseltä.
Niskani on aivan jumissa vai onkohan se ovat. Yksi niska minulla tosin vain on eikä kaksi. Naks naks naks se niksahti eilen potkunyrkkeilytreeneissä, missä harjoittelimme kaatumista ja kuperkeikkoja. Minulla on pitkä kaula. Kuperkeikkojen teko pitkän kaulan kanssa on oma lajinsa. Lisäksi niksahdin sijoiltani aiemmin päivällä töissä. Kävimme Deutsches Museumin Verkehrszentrumissa, eli liikennevälinekeskuksessa, ja siellä sitten istuin siivousmasiinaan, mutta pahiten juutuin pelikaanikeinuun (kuvassa ei näytä yhtään siltä, että olisin juuttunut, mutta believe me or not, en päässyt omin avuin pois!) ja lisäksi iltapäivällä päälläseisonta-asentoon. Nyt tiedän, miksi en ole tuntenut ikinä vetoa päälläseisomisjuttuihin. Tai siis käsilläseisomisasioihin. Etenkään kun juuri kun olin könkkäämässä alas ylös pystyyn takaisin, jokseenkin kontillani pitkin lattiaa, tupsahti sisään ovesta erään lapsen isä. Joka pyöritteli päätään. Ja nauroikin kyllä. Onneksi asiat saa kuitattua sillä. Että nauraa.

Hihii. Nyt ei naurata tosin au niskat auau.
Kävin juuri juoksemassa. Olen olento. Ja yllättävän rento. Innostuttaa se, että työputki on takana. Se, että on kesä. Tänään rapiat kaksikymmentä astetta kuten eilenkin. Istun päivän puistossa, teen esikouluhommat siellä lasten kanssa, mekko vipottaa ja armas aurinko iholla kuin sinun sormesi. 

Työmyyrä-Maaria ja katras.
Jotenkin olen niin kovin energiaa täynnä, vaikka ehdin olla keskiviikkoiltaan mennessä alkuviikon takia puolikuollut ja naatti. Aion suudella lasia. Haluan heilua tuulessa. Sunnuntaina vähintään 2000 metrin korkeudessa. Ollaan kuulolla. Kirjoitan pian. Kirjoitan enemmän. Kirjoitan jotakin sellaista, jota vielä ei koskaan ikinä, ja sittenpähän sitä ollaan. Laitetaan suut suppuun ja luetaan. Oi elämä!

2 kommenttia:

  1. Nuo juuttumiskuvat kieltämättä näyttävät siltä, että sinulla vain on hauskaa :D

    Olet sinä ihanan energinen, pikkuisen siitä tuntui tarttuvan minuunkin. Tosin olin jo ennestään aika energisellä tuulella, mutta ei lisä(energia)potku koskaan tee hallaa. Juoksemisesta puheenollen, yritän opetella juoksemista, joten ehkä osa energiasta on peräisin eiliseltä juoksentelulenkiltä. Menipä minulla lörpöttelyksi, mutta mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On minulla töissä kyllä usein hauskaa :) Kivaa, jos energia tarttuu! Mukavaa viikkoa - ja intoa juoksuihin!

      Poista