tiistai 20. toukokuuta 2014

Olen apina enkä muuksi muutu

Rallatilaa ja hihhulihei, kuka mun mielenrauhani vei. Olipa ja viikonloppu. Minusta tuli vanhempi ja se tuntuu luissa asti, selkänikamista puhumattakaan, ja onneksi täällä on kuuma, ja minä suljen itseni piiloon. Menimme lauantaina ostamaan synttäritarjottavia oikein kaverin autokuljettamana skumppa-aamiaisen päätteeksi kauppaan ja mitä siellä oli; viininmaisteluautomaatti! Ja ilmainen sellainen oikein ja viiniä joka laatua. Niin jotenkin kävi niin, että synttäribeibsit ja toisen niistä isä menivät vahingossa kauppareissulla huppeliin. Maistelimme eri viinejä pari tuntia, kunnes oli pakko lähteä kokkaamaan ja valmistautumaan iltaa varten, ja huh, olipa sitten vähän ylilyöntimäistä, mutta kerrankos sitä vuodessa vanhentuu, tai siis jollakin lailla on selitettävä itselle miksi.

Juhlasankarit pienessä viinintaistelusievässä ennen kuin ilta söi. Ai niin, pidin raitiovaunukonsertin matkalla baanalle!
Joka tapauksessa sydämenpohjakiitos kaikille teille lukijoilleni, ystäville ja perheelle ja kaikkikaikille muistamisesta. Yllätyin kovin, kun lahjoja sateli vielä eilenkin, ja millaisia. Herttaisia, suloisia, ajateltuja vaikka yhtään mitään en edes odotellut, ja parasta oli tietysti muistaminen, merkitsee paljon, on mehevää tuntea olonsa pidetyksi!

Tämä on niin hurmaava. Lehmäkello! Hihkuin riemusta kun avasin paketin. Ihana!
Ja München kukkii, ja mulla on ikävä. Onneksi enää neljä viikkoa. Minussa tapahtuu muutoksia. Jännittää, kun elämäkin ravistelee. Eilen juuri ilmoitin töissä, että lopetankin duunailut jo syyskuun lopussa. IIIIIIK. Sitten alkaa jokin tuntematon. En tiedä, millä tulen elättämään itseni (voi apurahasade ropise edes hiukan pleaaasee!), ja minua se jännittää. On ihan hullua heittäytyä tyhjän päälle. Viimeksi tein sen kolme vuotta sitten tänne tullessa, mutta täällä sentään vähän oli säästöjä ynnä muuta turvallisuutta, ja nyt on hykerreltävää, kun ei ole yhtään mitään tiedossa. Vain tiet, jotka velmuavat avoinna ja maailman syli, joka heittelee, ja toivottavasti pääsisin myös pariksi kuukaudeksi ennen matkaa kirjoittelemaan vaikka Sysmään tai ihan mihin vain, sillä olisi ihan kiva tehdä pikku pitstoppi Suomessa ennen kuin lähden ja hyvästellä kunnolla kaikki sielläkin.

Juhlanjälkiä. Siivottu on, tosin vasta eilen, ja yhä pitäisi vähän.
Sitä paitsi apua! On nälkä, on jano - joka ei siis ole vielä valmiskaan mutta melkein! - on jo kirjastojen tilauslistoilla ja yllätyin ihan sumeana kun näin, kuinka monta kappaletta sitä kaikkialle on tilattu! A-P-U-A. Siis hyvällä tavalla apua, innoistuttaa, jotenka laannutankin tässä kello kolmelta aamuyöllä alkanutta nälkääni (siis kummallista, heräsin hikisenä aivan väärin päin sängystä ja naamassani oli joka puolella hammastahnaa älkää kysykö miksi ja miten kun en tiedä, ja vatsassa järjetön nälkä) ja janoani ja katselen vähän, miten tuo käsis jakselee, ja toivon, että kustannustoimittajani on armollinen, laupias sekä vahvempi kuin minä, ja että kirjasta tulee toivottoman huomionarvoinen. Ainakin aihe ravistelee ja vaikutuksensa se on jo sitä lukeneisiin tehnyt. Minua se pelottaa. Kuten aina tietenkin. Synnytystuskia, uulalaa. 

Eilen löysin valloittavan hurmaavan lehtopaikan Münchenin sydämestä. Tuonne menen viikonloppuna kirjoittamaan - ai niin ja menen myös taas Alpeille päiväksi, pitää päästä luontoon, vuoriin, hengittämään, karkuun kaupungin pölyjä!
Niin ja ah ja voi kuinka hurmaavaa; Lumiomena-blogissa on luettu Sinun osasi eivät liiku. Koska minulla on hirveä morkkis viikonlopulta, on lohdullista lukea omasta tuotoksesta lukukokemuksia pitkästä aikaa!

2 kommenttia:

  1. Teillähän tuli sitten synttäridrinksut tai siis -viinit ihan ruokakaupan puolesta :) Onnea vielä uudesta vuosiluvusta!

    Mahtava kuulla, että kirjastot kärkkyvät jo romaaniasi, niin teen minä ja toivon mukaan oikein moni muukin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, toivottavasti kärkkyminen palkitaan hyvin eikä pettymyksellisesti :) Kiitos onneista!

      Poista