sunnuntai 11. toukokuuta 2014

One Great Woman

Minä en perusta äitienpäivästä. Se on kaupallinen systeemi. Kukkakauppiaiden kannalta hyvä, toki. Äitiyttä en koskaan ole kokenut enkä tiedä koenkokaan (ajatukset ovat muuttuneet kyllä niin, että joskus jopa haluaisin, ajatelkaas, mutta yleensä en) mutta lapsi olen. Ollut ja olen. Äitienpäivä pitäisi olla varmaan joka päivä. Siinä mielessä että voi niitä rehuja äidille viedä muulloinkin kuin juuri toukokuun toinen sunnuntai ja voihan sille mutsille kakkua kyhätä vaikka mieluummin syksyllä kun on pimeää. Sitten joskus jos minusta tulee äiti, en halua kyllä yhtään äitienpäivä-äitienpäivää. Haluan mieluummin että ne lapset herättävät mieluiten joka aamu vasta kello kymmenen jälkeen aamiaisen kanssa ja kutittelevat minua jalkapohjista ja laulavat sulokkaita onnittelulauluja.

Äiti ja sen lapsi pari vuotta sitten. Tule äiti taas käymään!
Mutta asiaan. Vaikka en perustakaan äitienpäivästä, niin sanonpa vain, että nyt kun olen parintuhannen kilometrin päässä omasta äidistäni jo kolmatta vuotta, ja kun olen sellainen hulttiotytär, joka ei jaksa/muista/ehdi pitää omaan äitiinsä tarpeeksi usein yhteyttä, ja mistä poden kyllä usein huonoa omatuntoa, niin päätin, että tänä vuonna omistan äitienpäivänä ihan kokonaisen bloggauksen omalle rakkaalle äidilleni. Niin että...

Äiti, minulla on sinua ikävä. Usein. En vain sano sitä enkä osoita sitä mitenkään.
Äiti, minä kyllä rakastan sinua niin kuin lapsi äitiään rakastaakin, usko pois, vaikka en sitäkään juurikaan osoita.
Äiti, en kestä sinun paasauksiasi vitamiineista, alkoholinkäytöstä, suolamääristä ynnä muista terveydellisistä asioista taikka kaikenmaailman huolehtimissaarnoista, enkä useinkaan kuuntele niitä, vaan annan mennä korvasta sisään toisesta ulos, mutta kyllä arvostan sitä kaikkea paljon. Että huolehdit (paitsi että älä äiti huolehdi liikaa, olen jo iso ja vahva ja aikuinen, ollut jo vuosia!). Että olet aina.

Äiti, mihin minä elämässä olisinkaan kiivennyt, jos et välillä osoittelisi suuntia. Eilen kiipesin taas ylös. Kiivetäänkö joskus yhdessä?
Äiti, olen onnellinen siitä, että minulla on tuollainen rempseä muori, jolta olen tainnut periä vähän liikaakin temperamenttia ja joka ymmärtää ainakin aina vähän ajan päästä tempaukseni, oikutteluni ja vitsini ja joka on vain niin ihku.
Äiti, olet huikea nainen. Mieti nyt; neljän tällaisen kummallisen ihmisen äiti. Ja vielä kasvattanut meistä kaikista tällaisia tervemielisiä luupäitä. Ja vieläpä kestät senkin, että joskus me kaikki paukahdamme yhtä aikaa kylään!
Äiti, sinä olet minulle osittain esikuva. Sanon osittain, koska ei kukaan voi olla kokonaan, ja sitä paitsi onhan äitejä, jotka eivät koskaan päädy tai kelpaa esikuviksi. Mutta sinä olet sellainen äiti, jota voi esitellä kavereille. Ja jonka eteen voi mennä vaikka mikä olisi.

Äiti kävin eilen huipulla. Sinä sen sijaan olet huipulla koko ajan, koska olet maailman paras äippä!
Äiti kulta muorirakas, en tiedä tulenko koskaan takas, mutta haluan sulta vain rahas. HAHAA. Vitsi. Parasta on, että ymmärrät vitsini, kuten jo mainittua. Mutta siis äitikulta muorirakas, en tiedä tulenko koskaan takas, mutta olet mielessä kuin perhonen, usein, ja vaikka minä olisin joskus väsynyt ja kylmä ja nyrpeä, niin muista että sinä olet ihminen, jonka takia voisin vaikka syöksyä tuleen ja joka vain yksinkertaisesti on ylpeilyn aihe! Iso iso iso virtuaalinen halaus sinne, voi hyvin, jaksa porskuttaa, olet mahtava kaunis ihana hassu tiukkapipo, joka on nähnyt ja kokenut elämässään jos jonkinmoista, ja jonka soisi saada joka päivä kruunu kutreilleen! Pusipusi moikkismoikkis, nähdään viimeistään elokuussa minun täytyy nyt tehdä töitä!

10 kommenttia:

  1. Ihana postaus äidille:)Täällä äitienpäivä peruttiin vuosia sitten ja se vaihdettiin perhepäiväksi(helmikuussa) joka on niin ei-kaupallinen,ettei sitä edes huomaa.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä! Kaikki tuntuu niin kaupalliselta nykyään. Onhan toki hyvä, että muistutetaan, että hei sulla on äiti tai isä, mutta kai sitä voisi useamminkin juhlia..

      Poista
  2. Kiitos ihastuttavasta postauksesta, Maaria; uskon että äitiäsi naurattaa - kuten minuakin..;))

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli hälle kuulemma tullut myös tippa linssiin.. :)

      Poista
  3. Olipa ihana kirjoitus äidille :)

    Olen vähän* samoilla linjoilla kanssasi. Äitienpäivä, samoin kuin muut vastaavat yhden henkilöryhmän juhlapäivät isistä ystäviin jne., asettavat melkoisia suorituspaineita ja odotuksia. Esimerkiksi nyt äitienpäivä, lapset ovat kilttejä koko päivän ja huomioivat äitiä kaikessa ja äiti on sitten onnellinen ja seesteinen ja kaikilla on niin kivaa. Sitten kun (lapsiperheessä ennemmin kun kuin jos) tulee riitaa niin hyssytellään että kun nyt on äitienpäivä niin käyttäydytäänpä nätisti eikä riekuta ja tapella ja äläpä äiti sinäkään nyt äitienpäivänä noin komenna, saahan ne lapset nyt syödä kymmenennen annoksen kakkua vaikka kohta on ruoka. Kyllä äitiä ja muitakin tärkeitä ihmisiä on hyvä muistaa jos ei joka päivä niin ainakin vähän tasapuolisemmin vaikka keskiviikkona tai ensi viikolla eikä vain kerran vuodessa koko vuoden edestä.

    *Vähän siksi, että on kuitenkin niin ihanaa kun lapset saavat höpsöttää lahjojaan ja korttejaan (niitä ihania, parhaita itsetekemiä) ja olla salamyhkäisiä ja hypätä äidin kainaloon halailemaan ja sylittelemään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, voihan olla sitä paitsi, että mieleni muuttuisi jos tulisi omia :D Mutta siis olisihan äitienpäivä mahtihomma, jos kaupallisuutta ei liittyisi siihen lainkaan..

      Poista
  4. Äitienpäivä voi olla kaupallisen ahneuden alttarille rakennettu systeemi, mutta aika ihana systeemi se jotenkin silti on. Ainakin sellaisena kotikutoisena puoliarkisena juhlana kuin meillä.

    Että on yksi päivä vuodessa jolloin se kaikki tulee sanottua, mitä ajattelee (tai ainakin pitäisi ajatella) joka ikinen päivä, mutta ei koskaan sano. Kun on meitä, jotka rakastavat ja tuntevat kiitollisuutta. Mutta enimmäkseen syvällä piikkikuoren alla, ja huomaavat tulla kuoren alta pintaan vain kun vähän herätellään. Esimerkiksi äitienpäivän muodossa. Ja sitten me askartelemme sille omalle äidille kauniita sanoja, korteissa ja kakuissa, emmekä teeskentele yhtään vaan olemme täynnä oikeaa tunnetta ja pullollaan elämänväristä rakkautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet kyllä, että onhan se hyvä, että on yksi päivä vuodessa edes, jolloin kaiken huomion saa äiti - mutta kuten mainittua, olisi parempi, jos kaupallisuutta ei olisi lainkaan. Kun vuosi rakentuu jotenkin nykyään niin, että kauppaan ei voi mennä ilman että siellä tyrkytettäisiin jonkin juhlan vuoksi asioita syliin..

      Poista
  5. Itse olet kummallinen <3

    Luulen että meidän kummallisten äidiltä on tirahtanut kyynel tai pari, multa ainakin tirahti.

    Äitienpäivä on siitä ihana, että nuo pienet voikukanhaituvat ovat vapisevine pikku sormineen leikanneet ja liimanneet maailman hienoimmat onnentoivotukset ( en sano kortit, koska läheskään aina ne eivät ole kortteja, enkä oikein tiedä mitä ne ovat :) ) jotka he sitten ojentavat juhlallisesti silmät ylpeydestä tuikkien <3
    Äitienpäivä on joka päivä, samoin isien päivä, lasten päivä, perhepäivä, ystävienpäivä etc, mutta jotkut juhlallisuudet silloin tällöin ovat myös ihan kivoja perinteitä, ja niinkus tiedät, tällainen vanha sielu rakastaa perinteitä. Kaupallisuudesta tai rahasta en piittaa pätkääkään, mutta ne haparoiden kirjoitetut erikeepperin tuhrimat sanat "minä syön sukan, sinä saat kukan, äiti on täyttä kultaa" ja se ylpeys ja päivää edeltävä salamyhkäinen supattelu muiden perheen jäsenten kesken on vaan niin ihanaa ja hauskaa :D (sama toistuu aina ennen kenen tahansa juhlapäivää )!

    VastaaPoista