tiistai 27. toukokuuta 2014

Tiistaiaamun tilitystä

Välillä olen aivan varma siitä, että olen tulossa hulluksi. Tai että olen jo hullu. Ja nyt olen enemmän kuin aivan varma. Mitä muutakaan se voi olla. Se, että tunteet pursuilevat koko ajan, uuvuttavan paljon, enemmän negatiivisiin kuin positiivisiin päin, ja se, että uni ei tule, ja se, että herään viideltä koska linnut laulavat ja kissat raapivat oven takana ja koska on nälkä.

Olen ajellut tuollaisia teitä pitkin pyörällä ja kaikki puut ovat täällä niin korkeita.
Minulla on koko ajan hirveä nälkä. Lisäksi oksettaa koko ajan. En ole kantamassa sisälläni elämää, ei huolta, nämä oireet eivät ole raskausoireita, joten nousin äsken nousin viideltä, tein sämpylätaikinan, ei ole muutakaan syötävää, odotan että se kohoaa, odotan tuoreita sämpylöitä, odotan sitä, että samalla kun taikina kohoaa, laskeutuisivat omat sisällä riehuvat aallot, tukehdutan niitä tekemällä töitä. Kirjoittamalla aamusivuja. Avaamalla käsistiedoston, toimimalla, koettamalla saada ajatukset ja ideat kasaan. Kasasta selvää sörsseliä. Olen kadottamassa otteen lukijaan. Olen unohtanut lukijan.

En tiedä mihin joutuisi jos ei olisi niitä ystäviä, jotka on. Onneksi on. Erotuskaa poden jo nyt.
Riudun. Sydän parkuu. Sielu parkuu. Kadotakseni itseltäni menin lauantaina kattoterassille aivan huikentelevaisen hulppeisiin yritystiloihin, missä eräs kaveri pitää oman firmansa majaa, ja maistelin vadelmacocktaileja. Ei väsyttänyt, menimme tanssimaan. Tanssin aamuun asti. Nälvin taksissa toverin bongaamaa miesraukkaa, koska minusta sillä ei ollut mitään asiaa taksiin tai samaan suuntaan enkä edes pyytänyt anteeksi, koska minusta kyseessä oli tunkeilu, ja sunnuntaiaamuna ignoorasin kaiken. Mitä on ollut. Minusta on jotenkin muutenkin väärin, että yksi miespuolinen kaveri ylitti rajat lauantai-illassa. Läimäisin avarilla poskeen. Ei rajoja ylitellä etenkään jos näkee, että toinen kaipaa vain lohdun eikä rajoja muutenkaan ylitellä, ei, eikä enää voi luottaa sellaiseen henkilöön.

Tai näitä, jotka pitivät sunnuntaina kiinni jotta ei tarvitsisi ajatella sitä, kun lähden. Ajattelen sitä liikaa.
Sunnuntaina en mennytkään Alppeihin, olin reporanka ja väsynyt edellisviikosta enemmänkin kuin yön läpi tanssimisesta. Menin joen varteen. Luin kirjaa. Ikävöin, joka suuntaan, ja sitä mitä jää. Tapasin kavereita. Istuimme iltaa puoleen yöhön kunnes tuli vilu. Elämäni on kääntynyt yöpainotteiseksi, tosin näyttää se aamupainotteiselta myös, sillä kuten sanottua; en nuku. Ei nukuta. Paitsi välillä. Kyllä. Välillä kuin vauvaa. Menen Alppeihin torstaina. Tai perjantaina, menen.

Olen mosaiikkia ja elämäkin on. Onneksi siruista saa kauniita kokonaisuuksia.
Joka tapauksessa minä olen rikki, olen sanoinkuvaamattoman rikki, ja haluaisin vain syliin ja syliin ja syliin ja syliin ja syliin ja syliin eikä kukaan ole ottamassa, olen liian suuri ystävien syliin, olen liian suuri ja aikuinen siihen, että joku silittäisi päästä, ja juuri nyt tarvitsisin juuri sitä. Sillä olen sulkemassa ovia, olen aukomassa uusia, ja se on kamalaa, se on ihan kamalaa, haluan vain lohdun. Sen, että joku sanoo: kyllä kaikki selviää, sen että joku selviäisi kanssani ja sen että en aina olisi maailman yksimmin. Haluaisin että ei itketä. Haluaisin että sydän ei vuoda enää verta. Taikina on kohonnut. Tekstitiedosto vilisee vieressä. Käyn töihin. Kello on kuusi. On neljä tuntia aikaa ennen työvuoroa. Haluaisin siitäkin selvitä. Että tämä käsis ja minä; että me selviäisimme ja ajoissa.

7 kommenttia:

  1. Matalapaine väistyy pian ja sitten tuntuu taas kevyemmältä ja kauniita nuo sirpalemosaiikit ovatkin.

    VastaaPoista
  2. Kyllä sinä selviät. Tulee kevyempiä päiviä, jolloin ei ole surua eikä yksinäisyyttä. Siihen me uskomme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kaikki selviää joskus, siihen on uskottava!

      Poista
  3. Voi sinä. Kyllä kaikki selviää. Sillä niin niillä asioilla on taipumus ajan myötä. Ja isonkin pitää päästä syliin. Paijaus!

    VastaaPoista
  4. Voi sinua <3 Toivottavasti solmut aukeavat ja pääset syliin, kyllä aikuinenkin mahtuu jos tarve vaatii! Halaus!

    VastaaPoista