maanantai 9. kesäkuuta 2014

Berliini soi ja nyrkkikin soi ja rintani soivat!

Oi kuumat ilmat ja vapaapäivät! Tänään on ihana vapaamaanantai. Mikäs lie, olisikos helluntai. Ihan sama, vapaa se on silti! Istuin bussissa 7,5 tuntia. Tai oikeastaan vajaat seitsemän. Luin loppuun yhden romaanin, kirjoitin niin kauan kuin akkua riitti ja sitten tein sanaleikkimistä vihkoon ja tylsistelin. Ei millään olisi jaksanut istua. Mutta istuttava on, jos ei muuta voi, ja onneksi paluumatka kesti vain 7,5 tuntia. Menomatka nimittäin "kivojen" ruuhkien takia venyi 11 (!!!!!) tunnin pituiseksi.

Uusi pää!
Mutta olinpahan nyt itseni kanssa pikku kaupunkilomalla. Se, että osaa olla keskenään ja sovussa itsensä kanssa, on tärkeämpää kuin muu. Olen tässä viimeisen vuoden aikana liikkunut hyvin paljon itsekseni. Takana on kilometrikaupalla yksinäisyyttä, kokemuksia, muistoja, hetkiä, joilla on valtava painoarvo. Nautin siitä, että menen, nautin siitä, että saan tulla ja hoiperrella miten haluan ja mihin vain ilman, että on ketään roikkumassa hihassa.  

Päätä eestä ja takkoo.
Jotenka nautin kuin peltopyy viikonlopusta Berliinissä. Sain uuden tukan, tapasin ihania ihmisiä ja löysin itseni tanssimasta keskellä katua. Vietin sekä lauantain että sunnuntain kulttuurikarnevaaleissa. Puhuin myös lauantaina kultaisen kirjailijakollegan kanssa, joka lainasi minulle vyötä, sillä housuni tipahtelivat, ja ihastuin hänen hurjan suureen lukaaliinsa. Mitä valoa ja tilaa siellä olikaan! Mitäs muuta tein. Niin, törsäsin mekkoon ja hameeseen ja rannekelloon. Istuin Kreuzbergissä oluella kahden taidemaalarin vieressä ja lupasin mennä Kiasmaan katsomaan toisen heistä näyttelyä (menkää tekin!) ja pitää yhteyttä. Eksyin muutaman kerran. Sellainen on ihanaa! Näkee kaikenlaista kun eksyy.

Oi mitä reggae-meininkiä! Ihanaa, tykkään, haluan festaroimaan aina!
Unohdin syödä eilen - kirjaimellisesti nam. Siis unohdin aivan kokonaan. Muistin vasta tänään että hei, mulla on nälkä. Kun ei hurjassa helteessä edes tunne mitään näläntapaista. Tarvitsin sen sijaan jotakin kylmää, kuten jäitä, ja niitä sai kätevästi caipirinhaa tilaamalla. Jonka jälkeen olkapäätäni koputti kohtalo; eräs nuori mies kysyi, olenko yksin liikkeellä ja haluanko mukaan. Siinä keskellä kansanpaljoudella täytettyä katua. Yhtäkkiä. Sanoin olen ja haluan. Menin mukaan. En suinkaan mihinkään kahdenkeskiseen suuteluhippaan, pois se minusta, vaan tosiaankin tanssimaan kadulle. Suuren joukon jatkeeksi. Tutustuin hauskaan rykelmään ihmisiä, jotka muistuttivat niin kovin Münchenin kaveriporukkaani, että oli vallan kotoisa olo. Joskus ihmettelen, että miten minä aina joudun kaikkialle ja kaikkeen, mutta yleensä riemuitsen kuten nyt.

Ja rummutushommia, hauskaa!
Sandaalit menivät rikki, sinne jäivät. Oli kuuma, aivan saunakamaa koko Berliinin ilma. Ja voi mikä fiilis olikaan. Seurasin räikeää kulkuetta. Hengasin laidalla, liikutin lanteita. Näin sellaisen pienen vauvan. Tunsin kohtuni kohdalla jotakin tyhjää. Hieraisin silmiä, aivastelin. Ajattelin lähtemistä. Haluan jo lähteä, taas, jälleen. Olen kulkuri. Joka haluaa vain. Aina ja kaiken. Olin yksinäinenkin välillä. Sitä on hassua kuinka suuren joukon keskellä on ihan yksin ja huomaa, että on yksin, ja sitten tuntuu maailman yksinäisimmältä. Mutta sen takia olenkin mielestäni nykyään paljon vahvempi ja rohkeampi ihminen. Kun menee ja tekee asioita yksin. Silloin on pakko uskaltaa katsoa maailmaa suoraan silmiin ja ottaa vastaan se, mikä tulee. Ja hyväksyä asioita.

Hengailevia berliiniläisiä persooneja.
Ai niin ja kyllä. Olen räjähtämäisilläni eräästä kalvavasta toisestakin tunteesta. Ihminen on ihminen vain silloin kun se tuntee. Minä olen kaikista ihmisin, koska tukehdun tähän tunteiden paljouteen! Miksi juuri minussa ne ovat, kaikki ne tunteet. Miksei puolta niistä voisi joku ottaa? Annan mielelläni, ihan ilmaiseksi kaikki valtavimmat tunteeni. Olkaa hyvä.

Hassu pyörä. Halusin ottaa kuvan siitä ja sain sitten kuvan myös kahdesta turistista.
Kivaa kesäkuuta beibet, minä olen nyt palannut kotiin ja arkeen ja samoilen hengästymäisilläni. Matkustan puolentoista viikon päästä Suomeen. Aion hyökätä parin ihmisen kaulaan ja pussata ainakin yhdeltä tajun pois! Varokaa vain, ettette satu tielle, hahaa! Minun täytyy nyt ahkeroida käsishommissa, kun muut viettävät suloista vapaapäivää, mutta ei se haittaa, nautin. Ja menen myös ennen nukkumaanmenoa rullaluistelemaan. Varokaa vain, ettette satu sillekään tielle, sillä en osaa jarruttaa ja alamäet könkkään! 

Uusi hame. Siinä on sellainen taskujuttu, niin ei tarvitse raahata käsilaukkua mukana.
Ai niin yksi asia sai mut hieman kiukkuiseksi eilen. Juttelin niitä näitä ja yksi vanhempi herra sitten sanoa täräytti ihan pokkana, että "sulla on nätti pää mutta tee jotain noille pienille tisseille." Miettikää mikä törkimys. Mosautin sitä nyrkillä mahaan (ei huolta, en ole ryhtynyt aggressiiviseksi mutta jos mulle tuolla lailla ladellaan jotain, niin kyllä siinä vaiheessa on oikeus vähän suutahtaa!). Jos minulla olisi huonompi itsetunto, olisin varmaan nyt maani myynyt. Mutta minä pidän mun tisseistäni. Niillä on nimetkin. Saanko esitellä: oikea rintani on nimeltään Matti ja vasen Teppo. Ja ne eivät ole liian pienet, vaan ne ovat mulle juuri sopivat ja ne on nätit ja muutenkin pitäkää ihmiset hyvät huoli omista asioistanne ja antakaa kaikkien kukkien kukkia ja kaikenkokoisten tissien tanssia! Sitä paitsi onneksi mulla on juuri niin pienet kuin haluankin, niin ei tarvitse etenkään näin kuumalla käyttää rintsikoita!

Niin ja esim. tätä uutta mekkoa voi huoletta pitää ilman rintsikoita. Hah. Koska pienet!

15 kommenttia:

  1. Todella typerä kommentti, millä ihmeen oikeudella toisen kehoa arvostellaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä ihmettelen itsekin. Ja vielä aikuinen ihminen. Siis huomattavasti vanhempi herra. Tai mikä lie äijänkäppyrä. Onneksi sillä oli sivistyneitä kavereita, jotka häpesivät sen puolesta ja pyysivät anteeksi.

      Poista
  2. No olipa taas tavan ääliö polullasi, mutta onneksi tallasit päälle ja marssit ohi. Berliinisi kuulostaa ihanalta :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt jotenkin tykkäsin Berliinistä paljon enemmän kuin ennen. Ehkä siksi, että sain kulkea sitä ihan omaan tahtiin ja omalla tavalla lävitse :)

      Poista
  3. Das Schwein! Tuo kohtaamasi törkimys... Toisaalta tämä oli väärin sikaa kohtaan. Sikahan on fiksu eläin.

    VastaaPoista
  4. Das Schwein! Tuo kohtaamasi törkimys... Toisaalta tämä oli väärin sikaa kohtaan. Sikahan on fiksu eläin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sika on eri fiksu eläin. Mutta noh, mikä lie sikamies olikaan. Miessika. Tai jotain.

      Poista
  5. Minustakin on kiva matkustella yksin ja juuri samasta syystä kuin mitä kerrot:kokee enemmän ja saa mennä mielensä mukaan. En ole tehnyt sitä pitkään aikaan, mutta tarve kasvaa koko ajan.

    Olisit voinut motata tuollaista ukkoa vähän alemmas arkaan paikkaan. On hyvä, että jo nuorena tiedostat, että pienet matit ja tepot on hyvät. Ja on paljon miehiä, jotka pitävät juuri pienistä rinnoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, makuja on monia. Mutta pääasiahan on, että itse pitää siitä mitä kantaa - en välitä yhtään siitä, mitä kukaan mies mun rintavarustuksestani ajattelee. Ajatelkoot mitä tahansa, mutta ei niitä ajatuksia tarvitse kyllä tuntemattomien laukoa.

      Toivottavasti pääset sinäkin matkalle, yksinäsi, mikäli sitä halajat!

      Poista
    2. Miten niin et välitä siitä, mitä KUKAAN mies rintavarustuksestasi ajattelee. Älä nyt noin epäromanttiseksi heittäydy. Onhan se hienoa, jos joku joskus ihailee sitä varustusta ja pitää juuri sopivana omaan käteensä.

      Poista
  6. Olipa typerä äijä! Mutta muuten kivalta kuulostava Berliinin reissu ja nätti uusi tukka:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tuo berliiniläinen kampaajani on ihan ihmemies! On pelastanut pääni jo monesti ;)

      Poista
  7. Olisit tarttunut alhaalta kiinni ja kommentoinut kokoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oikein huvita koskea ihmisiä, jotka ovat vastenmielisiä..paitsi mitä nyt vähän huitaista!

      Poista
  8. Kaupunkilomasi kuulostaa ihanalta lukuunottamatta tuota aivotonta. En ymmärrä ihmisiä, jotka kuvittelevat voivansa kommentoida tuolla tavalla toisten Matteja ja Teppoja tai muitakaan ihmisosia :/ Onneksi hänellä sentään oli ajattelevaisia seuralaisia pyytämässä hänen puolestaan anteeksi.

    VastaaPoista