keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Haluaisin valon putken päähän

Ei ole mitään asiaa ei ehdi olla.
Liikaa töitä ja liikaa kaikkea, liian vähän unta, kammottavia unihalvauksia tai sitä että näen lentäväni johonkin mutta olen myöhässä tai unohdan laukun.
Jalkaa särkee en voi treenata pahantuulistuttaa, tarvitsisin edes urheilun tähän oheen jotta jaksaisin.
Viimeinen viisaushammas poistetaan, tosin vasta ehkä ensi viikolla, olisivat jo eilen poistaneet en uskaltautunut vielä, muuten hammaskalustoni on mainiossa ja "oivallisessa" kunnossa vaikka pelkäsin että olisin yhtä reikää, sillä viimeksi olen käynyt tarkastuksessa kai joskus vuosikausia sitten (yksi hyvä asia täällä on; ei tarvitse odotella hammaslääkärille aikaa ikuisuuksia, voi saada jopa samalle päivälle!).
Pidän "suhteellisen" alkoholittoman loppukesän (on ollut liikaa juhlia viime ajat ja nyt pitää keskittyä töihin) mikä takaa sen, että viimein lopetan juhlatupakoinnin hurraa!
Haluan Alpeille karkuun mutta en voi koska jalkaa särkee. Ja ai niin, siksi että on liikaa töitä.
Pääsen Villa Sarkiaan Sysmään marraskuuksi kirjoittamaan, jippii (kuka muu sinne silloin tulee?).
On yhteensä enää 50 (ansio)työpäivää edessä - välissä olen elokuun Suomessa.
Tyhjennän itseäni sikäli kun ehdin tai pystyn, tunteista nyt ainakin, jotta voin keskittyä.


Olen tutustunut yötä myöten moniin kammottaviin henkilöihin, kuten Elisabeth (tai Erzsebet) Bathoryyn. Kirjoittanut ja oppinut, saanut paljon aikaiseksi. Pitäisi vielä muutamat jutut varmistella ja tarkistaa, lukea mytologiaa, etsiä netistä tietoa saksaksi, koska suomeksi sitä ei löydy tarpeeksi - juuri nyt kaiken stressin keskellä iloitsen siitä, että osaan eri kieliä, siitä on todellakin hyötyä.

Olen tehnyt päivisin töitä mm. Hirschgartenissa, jonne haluaisin pian piknikille jonkun kanssa ja maata vierekkäin katsoa pilvet. Haluaisin vapaapäiviä en saa. En pääse Suomi-kouluun tänään koska jalka huutaa kipuaan en voi kiivetä rappusia. Menen huomisiltana katsomaan jalkapalloa mutta en jää mihinkään, tulen kotiin tekemään kirjoitushommia. Menen perjantaina grillaamaan villin kaverin takapihalle mutta en jää mihinkään, tulen kotiin tekemään kirjoitushommia. En matkusta viikonloppuna Wieniin kesäjuhliin, vaan jään kotiin tekemään kirjoitushommia. Haluaisin jo toisenlaisen elämän mutta en ehdi, koska pitää nyt siirtyä tiedostoon tekemään kirjoitushommia.


Joskus unelmat ovat pelkkää työtä, puuduttavaa puuhailua, enkä sen takia enää pala. Minusta on lähtenyt intohimo. Olen piilottanut itseni vaatteiden sisään ja huoneeseeni työpöydän ääreen. En pala enää palanko ikinä enää. Kun suljen silmät olen tukehtua. En näe muuta kuin mustaa ja valkoista olen menettänyt kykyni en usko itseeni. En tiedä mitä järkeä missään enää on. Mitä varten olen olemassa. Ketä varten oikein. Saako ikinä romahtaa, onko se noloa, pitäisikö näyttää vahvalta. Kuka ottaa kiinni jos kaadun - ai niin, ei kukaan ei ole ketään ottamassa jotta miksi edes kysyn. Sekasortoisia ajatuksia, mutta olen vähän rajalla. Väsymys painaa. Mieli maassa. En ole onnellinen. Kai se on myönnettävä; en ole lainkaan onnellinen, vaikka toisaalta kaikki on hyvin. Tarvitsen suuria ratkaisuja, sillä en yhäkään viihdy uudessa kodissa, ja yksi ratkaisuista on palata Suomeen, tuntuu lohdulliselta ajatus siitä, vaikka pelkäänkin että siellä elämä raapii, että huomaan, että ihmiset eivät olekaan enää niitä, joita he ovat olleet ja että menen rikki. Haluaisin vaihtua, olla joku muu. Tiedän, että yli tästä päästään kaikestahan aina, mutta voi kun tietäisin edes että pian. HUOMIO! LISÄYS TÄHÄN TEKSTIIN SAMAN PÄIVÄN ILTANA: En tiedä voinko ja haluanko muuttaa umpimieliseen ja rasistiseen Suomeen sittenkään takaisin. Että hylkäsivät sitten tasa-arvoisen avioliittolain. Mulle kasvoi heti kyrpä otsaan ja vastenmieli Suomea kohtaan sydämeen. Katsotaan, menevätkö moiset pois. Ei siellä varmaan ole hyvä, jos ilmapiiri on tuollainen, vai onko?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti