Juuttumista ja odottelua

Hui olen taas kulunut ja puhki ja huojun. Torstain ja perjantain kirjaimellisesti nukahtelin, otin iisisti, tein käsikirjoitushommia, kävin juoksemassa, chillailin, katselin leffoja. Ja perjantai-iltana juhlin erään ystävän, entisen naapurini nimittäin, lähtemistä, yhyy, kävin äsken hänen kanssaan syömässäkin, tapasimme viimeistä kertaa, yhyy, ja matkalla törmäsin vahingossa entisiin appivanhempikokelaisiini, oli vähän outoa nähdä heitä.

Maisemia eiliseltä.

Juutuin perjantai-iltana taidokkaasti myös kicker-koneeseen. Onneksi ravintolassa oli voimakas työntekijä, joka pelasti tämän kätensä joka paikkaan tunkevan tumppusormen pinteestä. Onneksi käteen ei enää satu.

Eilen piti sitten odotella. Kyytiä. En pidä odottelusta. Minulla ei yhtään riitä kärsivällisyys odottamiseen, kun elämän voisi elää muullakin tavalla kuin vain odottamalla (ja mitä teen nytkin; odotan viikonloppua, odotan Suomeen pääsyä, odotan syksyä, odotan odotan odotan!). Kyyti tuli, kuitenkin, ja pakkauduimme autoon, hurautimme tunnin päähän Münchenistä. Brauneckiin, nimittäin, missä olen pari kertaa käynyt laskettelemassa. Täräytettiin hissillä ylös vuoreen, vaellettiin puolisen tuntia majapaikkaan. Se oli sellainen suloinen alppiravintola, missä voi majoittuakin, ja istuimme yöhön asti ulkona, vaatteet haisevat savulle, oli nuotiotakin kehissä ja kitaramusizaa. Ja viinikin virtasi, minkä olen tuntenut tänään luissa asti. Yöks. Ei nyt kiitos viiniä vähään aikaan ja muutenkin tarvitsen vähän rauhaa. Haluaisin myös vaikka mitä muutakin.

Muutes, olen hieman pulassa. Joten käytän tätä blogiani nyt ronskisti mainostukseen. Tässäpä olisi jollekin kultakimpaleelle kultainen kimpaleasunto vuokralle. Laitan tähän saman ilmoituksen, jota olen jakanut facebookissa: Oi rakkaat ystävät ja tuttavat, LAITTAKAA PLEASE HETI JAKOON! Mun täytyy löytää uusi vuokralainen TÄÄLTÄ KÄSIN (mikä on vaikeaa ja älytöntä!) somaan pikkuiseen kaksiomaiseen yksiööni Helsingissä, Kurvissa se sijaitsee seitsemännessä taivaassa (eli kerroksessa), neliöitä on huomattavat ja hyvin käytetyt 34, on huone, keittiö, iso eteinen, kylppäri johon mahtuu vaikka jokin konekin, on korkeaa ja valoa, on inspiraatiomahdollisuuksia (siellä olen kirjoittanut mm. Runeberg-palkintoehdokasromaaniani tuntikaupalla - ties mitä sinä tai tuttavasi siellä saa aikaan!), edes televisiota ei tarvitse kun voi katsella ikkunasta Piritorin elämää, vuokranantaja eli minä on tosi ihana ja antaa tuparilahjaksi kaupan päälle seuraavan romaaninsa, vuokraan (750e/kk) sisältyy netti, talosta löytyy kaksi kattosaunaa, mistä voi ihailla isommallakin porukalla helsinkiläisiä kattonäkymiä ja taivaan tilaa, ja niin. Ihan varmasti rakastuminen tapahtuu ensisilmäyksellä. Yhteyttä pitää ottaa, tarvitsen sinut 1.7. alkaen, oi uusi vuokralaisdarling!