keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Kipeä ilopallero

Loistouutisia oi ihmiskullat! Eilen julkistettiin Nuoren Voiman Liiton nuorille kirjailijoille suunnatun apurahan saajat. Yksi viidestä olen minä. Kiitos kiitos kiitos!!! Onni asuu kyllä nyt täällä! Olen tiennyt tästä jo kotvan ja hypähdin jo silloin kattoon riemusta. Eilen hypähdin jälleen, oi ilo. Voin ihan rauhassa kirjoittaa loppukesästä kuukauden ajan. Ja Suomessa oikein. Täältä tullaan darlings! Olen niin überglücklich! Tänä vuonna on mäjähtänyt kohdalle tuo NVL:n apuraha, mojovahko kirjastoapuraha ja sitten vielä Kirjailijaliiton matka-apuraha. Apurahojen saanti ei ole itsestäänselvää, joten taidanpa harjoittaa jatkossakin selkeiden työskentelysuunnitelmien laatimista - mikä on kaiketi apurahojen haussa a ja o. Ja virallisestihan jättäydyn vapaaksi kirjailijaksi kolmen kuukauden päästä.

Hyvien uutisten tuulahdus jatkuu: minulta on vallan mennyt ohi Sinun osasi eivät liiku -kokoelmastani ilmestynyt sanomalehtikritiikki Etelä-Saimaassa 23.5. Tuolta sen voi lukea. Kivaa!

Olen ilopossu! Kuva on viime viikolta maatilaleiriltä. Siellä asui onnellisia, vapaita porsaita.
Koska tällaiset uutiset ja jutut piristävät ja antavat potkua kirjoitusduuniin, en käy lainkaan kyllä ryydiskelemään nyt. Sillä jotenkin kummallisesti eilen aloin jo töissä yskiä. Kickboxingissa yskiminen yltyi ja treenien jälkeen räjähti käsistä. Kurkkuun kiipesi kipu ihan yhtäkkiä. En saanut unta, piti vain köhiä rykiä ja yrittää hengittää - hengityskin jopa vingahteli. Nyt on sitten pää kipeä, taju miltei kankaalla ja yskänlääkettä litkitty millilitrakaupalla. Keuhkoputket halkeavat varmaan kun yskän voima on kaamea. En voi jättäytyä saikullekaan. Koska töissä on yhä alimiehitys ja yksi meistä on kaiken lisäksi tämän viikon lomalla. Olen esimiehen sijainen eikä näihin aikoihin oikein saikkusijaista saa, kun kouluilla on lomat. Jotenka menen puolitajuissani töihin mutta teen vähän lyhyemmän päivän. Onneksi on helle ja vähän lapsia, niin voi chillailla ulkona. Niin ja siis epäilen, että jotenkin kummallisesti minuun on tarttunut töissä viime aikoina riehunut streptokokkihommeli. Vaikka käsittääkseni se ei hevin aikuisiin tartu. Mutta muukaan se ei taida voida olla.

Tuollaisissa maisemissa oltiin leirillä. Puolet lapsista yskivät siellä. Kiva. Taisivat tartuttaa.
Aion muutes blogata tällä viikolla ihmiskauppa-asioista - jos vain kunto kohenee. Aihe liikuttaa kovasti, ihan hirveästi, on liikuttanut jo vuosia. Ja siis nythän teen "töitä" asian parissa. Taustatyöskentely käy kuumana, hankin tietoa illat pitkät, opiskelen aihetta lisää ja enemmän.

Pidän kiipeilystä. Mutta pelkään myös. Juutuin vähän vain.
Nyt yritän juoda hengitystienavaamisteetä ja pöyhiä itseni työkuntoon. Jos ei, niin ei, mutta sinne on mentävä. Onneksi on vielä kolme tuntia aikaa ennen sitä. Voi vähän vielä maata. Voi vähän vielä tehdä kirjoitustöitä, sillä on inspiraatiota kaikkien ilouutisten takia ja köhinästä huolimatta!

7 kommenttia:

  1. Lämpimät onnitteluni, Maaria, apurahan johdosta!
    Nyt näitä helmiä alkaa sinulle tippua, ja toivottavasti se jatkuu..;)
    Kaikkea hyvää - ja paranemisia! ♥♥

    VastaaPoista
  2. Onneksi olkoon, kirjailijuutesi on jyrkästi nousujohtoinen!!!

    VastaaPoista
  3. Paranemisiin Maaria ja onnittelut apurahan johdosta,hieno juttu!

    VastaaPoista
  4. Onnittelut iloisista asioista ja koitahan lepuuttaa, että olet kunnossa kun lähdet Suomeen.

    VastaaPoista
  5. Jee! Niin ne asiat aina järjestyy, tavalla tai apurahoilla:). Kirjoitusiloa!

    VastaaPoista