Eilen oli prikullinen hellepäivä, jonka vietin ensin kiinteästi koneen ääressä. Tein töitä kuutisen tuntia, palkitsin itseni Isarin rannalla. Heittäydyin auringon alle grillattavaksi pupusteni kanssa. Naurettiin, vesi virtasi hiljaa ulospäin. Mutta kello kävi, se käy aina kun on hauskaa, muut jäivät, minä läksin.
![]() |
Ei olekaan kukaan ennen mokomassa asennossa mun sängyssäni odotellut... |
Kun pääsin ulos teatterista, oli satanut. Ehdin kuitenkin kuivana himaan syömään. Mutta sitten piti lähteä toiseen leffaan (houkutus jättää se välistä oli suuri, sillä ystäväni kokoontuivat pizzailtaan ja minulta jäi taas välistä jotakin kivaa heidän kanssaan, vaikka yritän ottaa viimeisistä hetkistä kaiken irti, mutta jotenkin vain huitelen omissa töissäni ja menoissani enkä ehdi kenenkään kanssa mitään, mikä on surullista!) Sonnenstraßelle. Se kestikin puolille öin. Pelkäsin etukäteen, jaksanko istua 155 minuuttia paikoillani, yleensä en, mutta vasta joskus leffan loppupuolella aloin pyöriä, olkoonkin, että se oli kovin hiljainen, vähärepliikkinen pläjäys. Pidin kovasti Viktoriasta. Suosittelen! Absurdi sekin tavallaan, mutta etenkin Viktoria-tytön navattomuus ja Bulgarian makaaminen Neuvostoliiton kynsissä herättivät ajatuksia. Lisäksi kylmän äiti-tytär -suhteen kuvaaminen oli ihan mahtavaa! Mielenkiintoisin hahmo oli päähenkilö, Viktorian äiti. Ja oi, kuvat. Tuntui että selasin hienoa valokuva-albumia, vaikka kyseessä olikin elokuva.
![]() |
Näitä naisia tulee mahdoton ikävä. Me itkemme jo nyt aina kun ajattelemme lähtöäni. Olen ristiriidoissa. |
Nyt on ihana
No mutta silti nautin tuosta kaatosateesta. Kirjoitan koko päivän. Menen illalla taas kahteen leffaan - tälläkin kertaa viivyn varmaan jonnekin yhteen asti yöllä, sillä viimeinen alkaa puoli yhdeltätoista. Paitsi että se kestää vain vähän reilun tunnin, sellainen ranskalainen trilleri, apua mitenköhän nukun sitten. Mutta oikeastaan nukkuminen on muumioiden hommaa ja yliarvostettua, joten turhaapa moista murehtimaan.
Ai niin ai niin! Eilen tuli niin paljon venäjää joka tuutista, että arvatkaa mitä: riemastuin! Hullaannuin! OH!!! Osaan yhä! Ymmärsin todella paljon! Jotenka heti kun saan käsiksen valmiiksi, heti kun romaani lähtee painoon, meitsi ottaa venäjän kirjat esiin ja verestää taidot! Niitähän tarvitaan, kun joulukuun alussa hyppään Venäjälle vievään junaan. Pitää kaksi viikkoa istua raiteilla, ja ajan saa hyvin kulumaan kun keskustelee muiden kanssa. Onneksi meillä on töissä kaksi venäläistä poikaa, voin heidän kanssaan harjoitella alkuun.
Ja rauhallista, empivää sunnuntaita kaikille! Toivottavasti se on pitkä, märkä ja onnea täynnä!
Leffafestarit ovat ihania, kun siellä näkee niin paljon sellaisia oikeasti hyvä leffoja, jotka eivät ikinä tule Suomessa kaupalliseen levitykseen. Muuten käyn leffoissa nykyään tosi harvoin. Oikein itsekin tässä pari päivää sitten ihmettelin, että miten en enää muka ehdi leffaan. On niin paljon muuta, joka tuntuu mielenkiintoisemmalta. Noista leffoista minäkin olisin tykännyt.
VastaaPoistaTäälläkin sataa hissukseen ja vähän aikaa sitten kirkonkellot soivat.
Juu, ja virkistävää on käydä muissa kuin valtavirtaleffoissa muutenkin :)
PoistaKirkonkellokommenteistasi tuli mieleen nuoruuteni Basel ja au pair -aikani Sveitsissä. Koko kesä oli koti-ikävän leimaamaa, ja ikuisen äänimuiston jätti se suorastaan helvetillinen määrä kirkonkelloja jotka kolisivat ja kalisivat joka sunnuntai-aamu.
VastaaPoista:) Joo, kolinaa kuuluu. eikä pelkästään sunnuntaisin! Varmaan tulee vieroitusoireita kun ei enää niitä kuulekaan niitä kelloja!
Poista