keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Siivouspäivät ja -elämä

Siivoan nyt itseni. Jokohan mieli paranee, olo kohenee, kadottamani elämäniloisuus löytyy taas. Ihan varmasti. Luulen, että kohdallani se on pitkälti asenteesta kiinni. Olen about maaliskuusta asti ollut jotenkin maani myynyt, ihan muuttunut. Epäomaitse. Välillä stressin murtama, välillä odotusten, välillä omien tunteiden ja ajatusten, välillä ihan minkä tahansa. On ollut todella vaikeaa. Henkisesti etenkin. Eikä ihme sillä olen tuolta talvesta saakka

- tehnyt kokopäivätyötä (enkä suinkaan mitään maailman helpointa, vaan hyvin väsyttävää)
- paahtanut (onneksi nyt jo viimeisiä päiviä!) romaanikäsiksen kimpussa melkein yhtä kokopäiväisesti
- "parhaimmillani" vetänyt sellasta 18 tunnin duunipäiväputkea, n. 14 tuntia/pv on melko tavallinen
- muuttanut entisestä kodista uuteen joka ei tunnu vieläkään kotikodilta > muutot ovat aina kovia paikkoja!
- jo pari kuukautta tehnyt henkistä eroa tästä uudestakin kodista ja kaikesta mahdollisesta
- tuntenut ihan liikaa, kuten hullua rakastumisen tunnetta ja suorastaan epätoivoista rakkautta, sillä rakkaudenkohde ei ole ollut lähellä, ja lisäksi kamalaa rusentumista, ikävää, pelkoa, ahdistusta
- takertunut rakastumiseni kohteeseen ajatusmielessä, mikä on aiheuttanut sen, että olen ehkä ennemmin rakastunut siihen, minkä olen ajatuksissani rakentanut enkä siihen, mitä on
- lähtemässä pois ja eroamassa tärkeistä ihmisistä, tutuista rutiineista ja rakkaasta kotikaupungista
- helpottanut stressiä juhlaelämässä liian usein
- sairastellut ja ollut liikuntakiellossa vähän väliä (mitä pääni ei oikein kestä!)
- pelännyt koko ajan epäonnistumista
- stressannut vähän kämppishommista ja kissaelämästä
- maksanut velkoja
- kuluttanut melkein kaiken leipätyön ja urheiluharrastusten välisen ajan koneella kirjoituspuuhissa, mikä on johtanut siihen, että taukoajat (taukoilen intensiivisyydestä riippuen joko vähän väliä tai vähän vähemmän väliä) haahuilen Internetissä, ellei pidä käydä vessassa tai nousta venyttelemään tai juomaan vettä > en oikein ole elänyt "oikeaa" elämää
- unohtanut itseni jonnekin
- muuttunut negatiiviseksi > ei käy päinsä, haluan takaisin positiivariksi!
- saapunut vähintään kerran kuussa töihin aivan rikkinäisenä, yliväsyneenä, ja purskahtanut itkuun ILMAN SYYTÄ, mikä on aika huolestuttavaa..

Aion olla tuo sama tyttö, joka olin aina! Joka vähät välittää oman elämän murheista ja keskittyy maailmaan.
Että eipä todellakaan ihme. Että hymy on ollut vähän väliä kadoksissa. Mutta voi ilo: hymy palailee pikku hiljaa. Tiedän sen. Aavistan. AUTAN esiin. Yritän iloita maailman pienimmistä asioista ja karistaa murheet pois, sillä minun murheeni ovat isossa mittakaavassa todella pieniä. Murheita ei kannata tosin vertailla muiden murheisiin. Jos tuntuu pahalta, niin tuntuu pahalta. Kesä 2014 on ollut kamalin kesä ikinä. En ole nauttinut siitä juurikaan. Olen haudannut itseni työhön. Olen sulkenut itseni ystäviltä. Elänyt jotain ihme virtuaalielämää, sanaelämää, käsiselämää, blaa. Mutta kesä ei ole ohi. Sen voi vielä muuttaa. Siitä voi tehdä vaikka kuinka kivan vielä. Joten muutan asenteeni. Jumantsuikka. Sanoin itselleni: "NAINEN! Itse sinä elämäsi teet."



Joten kun perjantaina tai viimeistään maanantaina lähetän kustannustoimittajalle käsikseni (se ei ole vielä sitten valmisvalmis, vaan saan vielä kerran kommenttien kanssa ja sen jälkeen vielä taittoversion, joten elokuu, joka on "lomakuuni" Suomessa, on työnmakuinen mutta onneksi ei musertavan täysi!), aion

- hyppiä, pomppia ja riehaantua!
- suunnitella jotain kivaa tekemistä Suomen kavereiden ja sukulaisten kanssa ja tehdä!
- nähdä niitä Münchenin ystäviä, joille ei koko kesänä ole ollut ajanhaiventakaan!
- hymyillä joka päivä!
- juosta joka päivä!
- rakastaa itseäni!
- rakastaa kaikkia muitakin ja kaikkea muutakin!
- UNOHTAA sydänsäryt!
- HAUDATA sydänsäryt!
- KORJATA sydämeni!
- uida polskuttaa luonnonvesissä!
- juosta alasti keskiyöllä suoraan lampeen järveen tai mereen!
- piirtää hassuja kuvioita hiekkaan!
- lakata kynnet söpöillä väreillä!
- mennä keikoille ja taidemuseoihin!
- hankkiutua eroon käsivarsialleista!
- lukea ihania kirjoja!
- kulkea käsi kädessä!
- kuunnella pelkkää hauskaa musiikkia!
- viettää kummipojan kanssa kummituspäivän ja kummitytön kanssa toisen!
- tehdä himohuiseja ruoka-annoksia ja leipomuksia ja yllättää niillä ystäviä!
- VAPAUTUA!
- opetella tekemään kärrinpyöriä ja kävelemään käsillä!
- päristellä pikkulasten napoja!
- nauraa, kun hame purskahtaa tuulen mukana ilmaan!
- hymyillä kesken kaiken!
- puhallella saippuakuplia ja vesi-ilmapalloja ja leikkiä!
- saunoa!
- arvostaa sydämeni pohjasta sitä, mitä ja ketä minulla on enkä ikinä enää muuttua sellaiseksi känkkäränkkämöröksi joka viimeiset kuukaudet olen ollut!
- nauran ja jos olen Internetissä, luen (uutisten ja seuraamieni blogien lisäksi) vain hauskoja juttuja, kuten tuollaisia!
- vähät välittää apeudesta ja tyhjästä olosta, jonka typerät rakkausasiat ovat tuoneet!
- pitää silmät auki suun auki korvat auki!
- herätä joka päivä oikealla jalalla ja jos herään väärällä, menen takaisin sänkyyn ja nousen uudestaan!
- nauttia lomasta Suomessa, olkoonkin että teen sielläkin duunia (mutta määrään omat aikani!) ja sen jälkeen viimeisestä 3 työviikosta seuraavaan pariin vuoteen..
- iloita siitä, että taaaas olen kirjoittanut kirjan > ihan sama mitä muut siitä ajattelevat!
- nauttia nauttia nauttia nauttia nauttia sillä elämä on nyt

Aion ts. olla taas minä. Ihanaa viikkoa kaikille!




5 kommenttia:

  1. Siivous, hyvä ruoka ja LEPO. Siinä nyt resptini sinulle.

    VastaaPoista
  2. Johan sinä alat päästä vauhtiin, Maaria! ♥♥

    VastaaPoista
  3. Lepo tekee hyvää.Ja sateisen päivän jälkeen tulee aurinkoinen päivä....kyllä se tulee.

    VastaaPoista
  4. Ihanat te, kiitos, että virtuaaliolette ja tuette!

    VastaaPoista