torstai 18. syyskuuta 2014

Maailma ottaa kun sille itsensä antaa

Lupasin liikoja mutta nyt on pakko. Lupasin että olen ulkona tästä asunnosta ensi viikon perjantaihin mennessä (juu, sitten en tiedä missä oikein nukun, en ehkä halua täällä pahvilaatikoiden keskellä sohvalla villikissojen kanssa..onneksi on noita kaveriloita, voipi soitella ovikelloja ja maukua).


Mutta kuten näette, tehtävä voi olla aika mahdoton. Paitsi että tunnen oloni jokseenkin ihmemiesnaismaiseksi. Eli siis taikoja teen, bum bum bum, olen ulkona koditon vapaa kuin lintu viikon päästä perjantaina ja tämä kaaos, tämä kaikkien aikojen kaaokseisin kaaos, on sitten tuhkaa, tähtejä, missä ovat sijamuotoni, lähden pakolle!


PS. Katsokaa katsokaa ostin eilen maailmanympärysmatkapakaasin. En rinkkaa, se olisi liian rankkaa raahata, vaan vedettävän rinkan. Hahaa! Siihen mahtuu 75 litraa tavaraa, sen voi vetää, jos renkaat menevät rikki voi mistä vain ostaa rullaluistinrenkaat ja ruuvata uudet kiinni, ja jos menen metsäpolulla tai rantahiekalla, voin nostaa selkään ja kantaa kuin rinkkaa, ja tämä on kuulkaas kätevää! Maksoikaan ei liikaa. Vähemmän kuin olin varautunut. MAAILMA odota mä tuuuuuun!

Tuun tuun tuun!! Löysin karhuhattuni, oh, kaikkea sitä sekamelska esiin tuo!

1 kommentti:

  1. Jännää on, mitä matka kaikkineen tuo tullessaan...
    Onnea elämänpoluillesi, Helmi-Maaria ♥♥

    VastaaPoista