torstai 11. syyskuuta 2014

Muhevien löylyjen jälkeen

Oi hirmuinen hurjuus. Kävin eilen saunomassa suomalaisystäväni kanssa. Oli hirmuisen rentouttavaa, enkä voi ymmärtää, miksi me emme ole tehneet tätä useammin, miksi oi miksi. Viimeksi kävin neljä vuotta sitten siellä, missä eilen kävimme, ja oivoi, se oli ihanaa. Hassua vain, että kanssamme samaan aikaan paikalla oli rykelmä suomalaisherroja. Oli jotenkin alastomampi olo yhtäkkiä. Kun yleisissä saunoissahan täällä ollaan nakkenakuna. Alastihan sitä oltaisi oltu ihan saksalaistenkin keskellä, mutta heti kun joku on suomalainen; kun on ajatellut, että ei täällä tuttuja tai ketään sellaisia ainakaan ole, joihin ikinä tutustuu, tulee paljon alastomampi olo..





Tosin en tiedä, miksi moinen häveliäisyys, käynhän saunomassa nakuakuna myös miespuolisten ystävien kanssa. Ehkä tuntemattomuudella ja tuikutuntemattomuudella on tekemistä asialla. Sitä paitsi olivat oikein kohteliaita suomalaisia. Tarjosivat oikein saunaoluenkin. Kyllä kelpasi kaikkien höyryjen keskellä.


Olen ottanut iloja irti tällä viikolla. Tavannut ystäviä, elänyt, liihotellut. Mieli on ristiriita-aallokkoa. On äärimmäisen jännittävät ajat minulla, iiik, ja samalla haikeat. Tuntuu niin suurelta jättää München pian taakse, tämähän on kotini! Tällä hetkellä olen varma siitä, että tänne palaan. Ja siis haikeuden lisäksi en oikein malta pysyä pöksyissäni - eilenhän en sitten pysynytkään, kun heitin ne saunomisen ajaksi jorpakkoon, eli pukukaappiin.

Muutes by the way, tämä pärstävärkkikuva by Nauska tulee kirjan kanteen kaiketi.
Olen appropoppopooo myös tuskissani. En saanutkaan ennen lomaa kaikkia huonekaluja kaupaksi, vaikka ensin oli niin, että ne menivät. Hinnoista käytiin änkyröimään. Joten nyt on kovin tuliset hiilet. Kaksi ja puoli viikkoa aikaa löytää ostajat työpöydälle, sängylle ja olkkarin pöydille. Kaiken muun sain kaupaksi ja seuraava vuokralainen maksaa minulle keittiöosuutenikin, joka ei ole suinkaan pieni, vaan suuri, sillä keittiöt ovat kalliita, jopa halvatkin keittiöt ovat. Jos en saa polkupyörää myytyä, saatan tehdä ensi kuussa niin humisevan tempun, että kuljen Saksan ja Puolan (Nipsu, tulisin kylään!) läpi pyörineni ja päätyisin niine hyvineni kuukaudeksi Suomeen.

Oma suosikkini oli ehkä tämä Nauskan ottamista kuvista.
Oi ja voi, en tiedä vieläkään, menenkö Frankfurtiin messuille. Ehkä, ehkä en. Hassua, kun en tiedä lainkaan mitä elämässä tapahtuu 3.10. jälkeen. Siihen astihan olen päiväkotipimu ja ratsastusreissumatami. Outoa, kun ei tarvitse juuri nyt kirjoittaa. Kun on se kuuluisa välivaihe. Onneksi elämä purskahtelee treffeistä ja tapahtumista, niin en ehdi edes tuntea ikävää kirjoittamista kohtaan. Hinku olisi jo, uskokaa tai älkää. Nimittäin jatkaa siitä mihin joskus jäin saksankielisen kirjani kanssa. Hain projektille apurahaa. Saapi nähdä, kilahtaako kohdalle.

Asiasta aasin korvavaikkuun: mikä tämä patsas Helsingissä on? On valloittava. Tyypin ilme. Hihiih!
Nyt minä pukeudun ja lähden duuniduuniin. Siellä on ollut tähän asti melko ramaisevaa. Perheet ovat vielä lomilla, ei ole juuri tekemistä, aika matelee. Tänään pitäisi olla talo melkein täynnä, joten ehkäpä joudun vielä tuskistelemaan työmääristä ja uupumuksesta. Paitsi että uupunut taidan olla kaikesta huolimatta. Oli niin rankka kesä ja elokuu Suomessa. Että töissä käytän tauot nukkumiseen ja kotona töiden jälkeen en suinkaan pakkaile muuttolaatikoita, vaan nukun kuin pikkuinen bambi.

Lue kirjoja darling! Tulipa nyt ikävä johonkin lämpimään. Kuvamuistoja kaukaa Kreikka-ajoilta, käsissä tenttikirja, joka piti lukea Ateenan yliopiston kauhukirjakurssille.
Voikaa hyvin, lukijakullat, ja lukekaa kirjoja. Lukuhaaste ja lukutaidon vieminen Afrikkaan ovat nyt kalenterissa loistokkaasti esillä. Minäkin osallistun. Paremmin heti kun löydän kirjani kaiken tavaran keskeltä (olen aloittanut muuttopuuhat niin, että materiani on hyllyistä ja kaapeista...öööh...lattialla...).

4 kommenttia:

  1. Näytät tuossa yhdessä kuvassa ihan rokkarilta. Tai ehkä joltain Jonna Tervomaa -tyyliseltä laulajalta. Otin yhdelle kirjailijakaverille toista kertaa promokuvia. Tuli tosi kivat, mutta vähän harmittaa kun hänelle ottamani kuvat ovat paljon tunnetumpia (mm. Guardianissa) kuin omat kirjani... Minusta otetaan tänään lehtikuvia eikä yhtään nappaisi kun olen niin väsynyt.

    Olen pähkäillyt, josko sittenkin pääsisin Helsingin kirjamessuille. Sinäkin taisit olla menossa?

    -Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mulla on kirjan julkkarit messuilla ja kai jotain pitää esiintyäkin pikkuisesti, ei millään isoilla lavoilla kuitenkaan (onneksi, terveisin lavakammoinen!). Joten jos tulet, nähdään! Toivottavasti menivät kuvaukset hyvin!

      Poista
  2. Kiitos Maaria, aion kyllä noudatta neuvoasi eli lukea;))
    Ihanaa että sait neljännen romaanin valmiiksi, ja painoon♥
    Onnea, iloa ja menestystä elämäsi tiellä! ♥♥

    VastaaPoista