maanantai 27. lokakuuta 2014

Helsinki ja messuhommeja

Moikkis toveritz. Taidanpa kuitenkin nyt vielä pikkuriikkisen kirjoitella tänne, tuli vähän sellaista palautetta liian monesta suusta ja tuutista. Että en saisi lopettaa. Hassua, imartelevaa ja jopa hämmentävää, että Pisara-blogi on pisaroittanut lukijansa niin kovin. Että te täältä saatte irti iloa ja kaikkea muutakin kuumoittavaa. Joten tässä nyt olen, heipä hei.

Torstaina julkaistiin virallisesti aaah!
Ja niin pois. Päin. Huomaatteko: ajatus ei kulje eikä se ihme ole. Olen niin monta päivää putkeen messuillut. Ja myös iltamessuillut, myönnettäköön. Häpeä sentään tai siis hyi minua. Kauhea moraalinen kipu jyskii rinnassa kun en siedä. Ja maksaan sattuu. On plösöolo. Nyt alkoi siis uusi elämä; pysyn kaukana kaikesta mahdollisesta rientoelämästä, johon liittyy kuningasta nimeltä alkoholi. Helsinki ei ole juttuni, kirjailijapiirit vielä vähemmän, oikeastaan koko Suomi tällä hetkellä ja kaikki muukin, haluaisin johonkin autioon saareen. Anteeksi mutta niin nyt vain on. Kauheasti pitäisi olla jotenkin sosiaalinen ja minähän en ole, minä olen ujo, tarvitsen rauhan, minusta tuli ujo kertaheitolla ja huutomerkki perään! Haluan sulkeutua. En ikinä enää puhu enkä todellakaan katso silmiin, en yhtään ketään, ja hymyjä on turha odotella. Minä menen mökkiin ja siellä pysyn.

Kiitos Möysään kuvasta!
Mutta silti oli ihanaa. Koko messut hauskaa. Paljon kirjoja ja tuttuja ja juttuja. Ja vanhoja. Ja nuoria. Ja menestystäkin, sillä kirjani huomattiin monessa paikassa. Pressitilaisuus torstaina meni mukavasti ja jo perjantain Etelä-Suomen Sanomissa oli iso juttu (en ole tosin juttua vielä nähnyt kuin valokuvasta vain, kun en ole ehtinyt lehteä saada kätösiini). Lisäksi uusimmassa Tiedonantajassa oli iso juttu. Oma aika -lehdestä löytyi kanssa jo juttu samoin kuin Amusasta. Karjalaisen toimittaja haastatteli perjantaina, joten eiköhän pian ole taas sanomalehtihyllyyn kipaistava. Perjantai oli hottispäivä. Jouduin myös Ruotsin suurlähetystöön. Tutustuin siellä ruotsalaisdekkaristeihin ja söin sellaisia pikkujuttuja, jotka hotkaisee melkein kerralla, ja juttelin kovasti. En jaksa enää puhua. Mascotissa oli sitten iltamessut. Kaikkea tosi kivaa ja lisää paljon tuttuja ja tietysti fanitin Maailmanlopun tyttöä ja hyeenoja. Ne on ihania. Pakotan soittamaan julkkareihinikin.

Lauantaina minua haastattelivat Aleksis Salusjärvi ja Maaria Ylikangas kahteen otteeseen. Ensin Rosebudin osastolla ja sitten Aleksis Kivi -lavalla. Oi oi kuinka pelotti vähän etukäteen kahden haastattelijan tilanne, mutta kaikki sujuikin hyvin. Kuulemma haastattelut olivat kuulijarakkaitteni eli esimerkiksi siskoni ja äitini ja parhaimpien kaiffojeni mielestä mielenkiintoisia, etenkin kun isolla lavalla Maaria oli kriitikon roolissa, Aleksis haastattelijana ja minä toisena Maariana, siis sinä, joka olevinaan kauheasti kirjoittaa (ei ole ollut kauheasti kyllä aikaa viikkoon, niisk, ikävä sitä asiaa!). Joka tapauksessa minusta oli kiehtovaa kuulla analyysia kirjastani. Ja helpoittavaa myös; viesti on mennyt perille. Tosin en ehkä osannut kattavasti vastata kysymykseen siitä, onko On nälkä, on jano -romaanin päähenkilö 2010-luvun ihmisen kuva. Aleksiksen mielettömän hauska messuraportti kannattaa lukea.

Aleksis Kivi -lavalla kahden kirjallisuusammattilaisen välissä kuin tulessa.




Mutta mutta välihuomautus: toisin kuin nyt kaikki taitavat otaksua, väitän, että romaanini on paljon muutakin kuin pelkkää seksiä. Kertoohan se myös Emilien tarinan. Siispä ei: ei ole seksikirja kyseessä. On ihmiskauppakirja.


Oli onni tavata ystäviä pitkin messuja, kuulla hyviä uutisia monesta tuutista ja nähdä vilaukselta blogituttavia, kuten valloittavaa Leena Lumia, jonka messuraportin voi käydä tuolta lukemassa. Myös tyttökirjabloggari Sara sattui samaan tilaan. Sunnuntaina minulla ei ollut mitään ohjelmassa, mutta eksyin silti messuilemaan. Vahingossa ostin hemmetin kalliin juustoköntin. Joten en toivottavasti mene enää ruokamessuille. Ikinä. En uskalla kauppaankaan mennä. Kuitenkin vahingossa ostan jotakin mitä en todellakaan käytä tai tarvitse. Ja kalliilla. Ai niin ja keikuin myös Petri Leppäsen ja Tukiaisen Tommin jalkapallovisan aputyttönä. Jalkapalloihmisten pitää varmasti mennä kauppaan ja ostaa poikien kirja. Minun on nyt pakko mennä lukemaan iltasatua siskonpojille. Sitten kallistun vaaka-asentoon enkä todellakaan harjoita riettauksia (tai siis enhän ikinä muutenkaan!) vaan alan lukea kirjoja, sillä oi niitä on paljon. Sain ainakin tuhat kirjaa. Saatan innostua kirjoittamaan arvioita koska haluan aivoni takaisin. Haluan juosta kilometrikaupalla (ah, huomisaamuna vihdoin menen lenkille kuin kani!) ja haluan myös voipua ja olla taas ihminen enkä mikään bilehilewannabetaiteilijanretku.

Julkistamistilaisuus toimittajien edessä.
Oi ja ai niin, itävaltalainen kustantajani kävi täällä. Tai siis siellä. Helsingissä. Oli metkaa ja nyt on virallinen sopimus tehty. Saksan, Itävallan ja Sveitsin kirjamarkkinat kutsuvat ensi vuonna. Pitää mennä heittämään sinne keikkaa kuulemma, mutta sen teen mieluusti. Jotenkin taitaa maailmanympärysmatkailuni vähän väliä pysähtyä. Mutta mitäpä sitä ei elantonsa eteen tekisi.

8 kommenttia:

  1. Onnitteluja täältä! Olisin niin mielelläni tullut kuulolle, kun esiinnyit! Vaan työt veivät. Hienot messut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Ehkäpä pääset kirjastoon johonkin kuulemaan, sellaista rundia ollaan rakentamassa :) Olisi hauska tavata! Kyllä, messut olivat oikein hienot. Ihanaa, että kirjoja on ja ihmisiä, jotka niistä pitävät!

      Poista
  2. Mahtavaa! Oli kiva tavata livesti<3

    Kiva kysyä ensi vuonna meidän itävlatalaisilta ystäviltä, miten hyvin he tuntevat sinut ja kirjasi. Muistatko mitä ennustin sinulle, kun olin lukenut Pintanaarmuja...

    Tuli muuten nukuttua tosi vähän, mutta eihän sinne nukkumaan mentykään;) Nyt kaipaan lenkkeilyä ja paljon lukemista ja sitä lähti messuilta mukaan reilusti.

    Voi iloisesti!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan, mitä ennustit - ja nythän on vähän kuin ikään kuin ura nousussa. Kaiketi. Katsotaan, miten tämä lähtee myymään Suomessa. Voi sinäkin hyvin ja toivottavasti törmätään vielä joskus!

      Poista
  3. PS. Tuo lehtikuva sinusta on aivan upea. Pyydä heiltä se itsellesi: Niin voi tehdä, todistaa entinen toimittaja ja lehtikuvaajan sukulainen.

    VastaaPoista
  4. Hieno raportti, onnittelut sinulle Maaria! ♥♥

    VastaaPoista
  5. Heipä hei toveritz, kiva että Pisara ei hiljentynytkään täysin :)

    Onnittelut ilmeisen hyvin sujuneista messuista ja sopparin virallistamisesta! Minä en vieläkään päässyt paikalle, olisi kyllä ollut kiva tavata sinut, olisi ollut kaksi ujoa vastakkain ;) Jonakin vuonna vielä valloitan Helsingin kirjamessut...

    Minä täällä yritän malttaa mieleni ja lukea keskeneräiset kirjat alta pois ennen kuin tartun Emilien tarinaan, en halua muita tarinoita rinnalle vaan aion keskittyä täysillä sinun sanoihisi.

    VastaaPoista