sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Raskain sydämin heilutan kättä!

Armaat lukijat. Minä en oikein jaksa. Väsyttää. Olen Vilnassa vielä hetken. Heräsin tuntia liian aikaisin. Olin jo jättämässä hostellin, kunnes huomasin että ei penteleen pentele, kelloahan on vielä jäljellä ja aikaa myös, ja palasin takaisin keittiöön, keitin uuden kupin teetä, elämäni laulaa, mennyt imee mehuja.





Poden jonkinlaista uupumusta kaiken jännän keskellä. Joten surullista mutta totta: Pisara-blogiraukkarakkaan aika alkaa olla ohi. Siihen asti, kunnes uusi suomenkielinen blogini "aukeaa", tulen tiedottelemaan tänne kirjaelämän kuulumisia, ja varmaan vielä marraskuussa kirjoittelen Sysmän residenssistä, missä minulla ei ole mitään muuta tekemistä kuin kirjoittamista ja juoksemista, eli ihan kuolleeksi en tätä blogia julista. Voitte tästä lähtien seurata englanninkielisestä blogistani, miten matkoillani menee.






Niin moni ulkomaalainen ystäväni ja tuttavani tahtoo tietää, missä ja miten maailmalla kuljen, että päätin tehdä toivottavasti mahdollisimman monen saavuttavan kielellisen ratkaisun ja siirtyä bloggaamaan toistaiseksi englanniksi. Lisäksi se seikka, että romaanini ollaan kääntämässä saksaksi ja islanniksi on sellainen, että pitää ajatella myös ulkomaalaisia lukijoita. Englanninkielisestäkin käännöksestä on jo puhetta. Tekstini leviävät, kasvavat eri paikkoihin. Korostan, että luvassa on kyllä myös suomenkielistä blogiturinaa, laadukasta ja sellaista, johon todella panostan mutta vähän toisaalla kuin täällä. Kerron heti enemmän kun tiedän ja kunhan on sopimuksia alla.



Koska olen hurmioissani ja väsynyt ja jokseenkin tunteellinen (herranjesta, asiaan vaikuttanee se, että olin eilen katsomassa balettia Vilnan oopperassa ja koin rakastumisen tunteen kun esityksessä kuvattiin rakastumista, joten se oli hyvin onnistunut balettikipale!) kiitän teitä kaikkia tukemisesta, kannustamisesta ja palautteesta. Olette mainioita lukijoita - välillä tuntuu kuin olisimme vanhoja tuttuja, vaikka yli puolia teistä en henkilökohtaisesti tunne. Tämänkaltainen blogihan on kuin pala itseä, päiväkirja, oma lepopaikka, pysäkki, kahvila, olohuone, joten olen päästänyt teidät hyvin lähelle. Tietoisesti, välillä tiedostamatta, aina kuitenkin kernaasti, tosin taidan muutenkin olla vähän liian avoin. Minulla on oma tyylini ja toisilla on toiset. Sen takia on ollut valtavan ilahduttavaa huomata, että moni teistä käy täällä yhä uudestaan ja uudestaan.


Yritän ehtiä ja jaksaa lueskella muita blogeja samaan tapaan kuin ennenkin, vaikka hassua kyllä minulla on nykyään paljon vähemmän aikaa mihinkään. Enkä enää edes käy päivätöissä! En ole ehtinyt vielä sisäistää sitä seikkaa, että olen nyt vapaa kirjailija. Ehkä jonakin päivänä kiireet hellittävät ja ehdin. Keskittyä olennaiseen. Kirjoittamaan. Hengittämään.


Voikaa hyvin ja kuulemisiin! (Ette usko, mutta minulla putoilevat kyynelet nyt..jotenkin todella haikeaa jättää tämä blogi, jättää teidät, vaikka vielähän en siis kokonaan jätä..)

Moikkulis!
PS. Helsingin kirjamessuilla minut tapaa pressitilaisuudessa torstaina ja Rosebudin lavalla lauantaina klo 13-13.30. Lauantaina klo 15.30-16 esiinnyn Aleksis Kivi -lavalla. Tervetuloa kuulemaan! Perjantaina olen myös Liken, Rosebudin ja Innon iltamessuilla Cafe Mascotissa. Pyörin messuilla varmaan kaikkina päivinä, ja saatanpa pyörittää siellä itävaltalaista kustantajaanikin, joka tulee vilkaisemaan uunista torstaina tulevaa kirjaani (vinksvinks - lukekaa lukekaa tahdon herättää keskustelua tuikitärkeästä aiheesta!) ja Helsingin kirjamenoa. Nykikää hihasta, jos haluatte jutella. Aikaa on, kun aikaa tekee, ja lukijoille/blogituttaville teen sitä kernaasti aina! Uusinta romaaniani saa messuilta ja kai minä siellä vähän pyörin myös kynä kädessä ja sotken sivuja, jos niin pyydätte. Siis puumerkkeineni. En muuten. Ellette halua.Voin kernaasti myös sotkusotkea. Tai no enkä voi. En sotke. Ensin luette, sitten sotken, jos pyydätte.


1 kommentti:

  1. Kaikella on aikansa ja paikkansa, mutta pakko silti sanoa, että olen haikeissa tunnelmissa postauksesi luettuani. Oikein hyvää jatkoa (kuulostaapa viralliselta, pöh) sinulle, valloita maailma sanoillasi :)

    VastaaPoista