keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Viimeinen aamu

Minun viimeinen aamuni Münchenissä pitkään aikaan. Hajoan vielä haikeuteen. Lähteminen on tällä kertaa kivulias, oikeaa kidutusta, en halua. Olen itkenyt monet kyynelet, halannut monet ystävät. Koska olen lapseton ja miehetön, ystävät ovat perheeni, ja täällä oleva ystäväperhe on muodostunut arjekseni, kodikseni, kaikeksi - väheksymättä yhtään ystäväkultiani Suomessa, joista heistäkin on aina maailman vaikeinta erota.
Münchenin paras puoli on tässä. Vuoret ihan vieressä. Huiput sylissä, huiput kiivettävissä!
Mutta kyllä tämä tästä. Viimeisen aamun kunniaksi päätin kirjoittaa tänne. Istun hauptbahnhofin kupeessa aamuteellä, heräsin varhain, kävin ystävän kanssa aamupalalla, kirjoitan toiselle mantereelle haikuja, itkeä tihrustan pieniä pisaroita, olen koditon. Minulla ei ole enää osoitetta. Minulla ei ole paluuta vuoteen tai kahteen.

Ja nämä valloittavat poukamat joka puolella kaupunkia, mikä lumo, mikä voima!
Tätä kelkkaa en käännä, luen elämästäni uudet sivut intensiivisesti lävitse. Matkani jatkuu. Matkani alkaa. Tunnin päästä juna vie Frankfurtiin. Siellä ei ehdi varmaankaan edes ajatella, mikä on ihan hyvä. Sunnuntaina kapuan yöbussiin, hurautan Krakovaan. Krakovasta menen junalla Varsovaan, Varsovasta yöbussilla Vilnaan, Vilnasta päiväbussilla Tallinnaan, Tallinnasta lautalla Helsinkiin. Liput maksoivat yhteensä 111 euroa. Kuvitella. Matka kestää viikon, pysähdyn kahden päivän verran kussakin kaupungissa. Valun ylöspäin pohjoiseen ja tunnen tyhjyyttä.

Syksy ja väljä kaupunki.

Olen tyhjä, koditon, osoitteeton, vapaa.
Onko vapautta olla tyhjä?

Onko vapautta suru. Siitä että taas lähtee. Että ei ihan heti tule takaisin.

Rakennukset hivelevät silmiä!
Tämä kaupunki, tämä München.
Minä palaan tänne, tämä on koti, minä en enää tule Suomeen kokonaan, siltä tuntuu nyt. Haen toiselta mantereelta puolet itsestäni, otan kädestä kiinni, me asumme vuoristosta viistossa ja tämä on München. Tämä on maailman timanttisin, helskyvin, lupaavin kaupunki, ja minun sydämeni särkyy

Tschüss!
kohta kun juna lähtee. Juna lähtee, Maaria lähtee, hyvästi, tschüss, auf wiedersehen, servus! Ai niin ja miten voin muutenkaan lähteä, täällä on tällä viikolla melkeinpä hellelukemat. Kesä jälleen. Hiki ja helmiä! Moiks. Kuulemisiin.

8 kommenttia:

  1. <3 En osaa oikein sanoa mitään, mutta München on ihana ja sinä kirjoitit ihanasti. Kotisi on siellä, minne sen teet. Ja Müncheniin palaat vielä.

    VastaaPoista
  2. Ihanaa ja turvallista matkaa sinulle, Maaria♥♥
    Älä unohda meitä! ;(

    VastaaPoista
  3. Voi, miten kauniisti kirjoitat. Hyvää matkaa!

    P:S. me tehtiin tuo reittisi viime keväänä toiseen suuntaan: Tallinna-Riika-Vilna-Varsova-Krakova. Münchenissä emme ehtineet poiketa, mutta joskus vielä sinnekin.

    VastaaPoista
  4. München on upea kaupunki ja kuinka kauniisti sinä siitä kirjoitatkaan.

    VastaaPoista
  5. Lähteminen on aina haikeaa,mutta sitten eteen tulevat uudet asiat.Ja jo tuo matkakin on niin mielenkiintoinen...ja halpa! Mukavaa ja turvallista matkaa sinulle!

    VastaaPoista
  6. Vapautta? Kyllä. Vapaus ei sulje pois mitään tunnetta, ei edes surua, mutta jos kuuluu niihin ihmisiin jotka ovat syntyneet vapaudenkaipuu sisällään, se on sen arvoista. Rakkautta, etenkin sitä sitovaa sorttia, vapautta kaipaavan ihmisen kannattaa kuitenkin varoa.

    Hyvää matkaa! :)

    VastaaPoista
  7. Home is where the heart is. Iloa ja onnea siellä, minne olet menossa.

    VastaaPoista
  8. Au revoir! Goodbye! Huiskutan liinaa laiturilla. Tulekin sitten takaisin!

    VastaaPoista