keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Rutiseva kirjailija jonka ei täytyisi kyllä yhtään rutista!

Moikkis

lähestulkoon häpeän itseäni, reagointejani asioihin, purkauksiin, kaikkeen. Mutta tunteet ne ovat kirjailijoillakin laidasta laitaan, äärestä toiseen päähän, ja sitten kun rauhottuu, ajattelee, että oho, miksi piti sanoa mitään ääneen.

Olin muun muassa kovin pettynyt perjantaina kuullessani, ketkä ovat Finlandia-ehdokkaita. Epäreilua ehdokkaita kohtaan, todella, mutta ensimmäinen reaktioni oli tietenkin, että missä ovat kirjailijat X, X ja X! En todellakaan uskaltanut edes haaveilla olevani itse ehdokaslistalla, mutta kun näin listan, aloin kiukutella, että kyllä nyt tässä tapauksessa sitten minunkin olisi pitänyt olla - eikä suinkaan sen takia, että olisin jotenkin arvottanut itseni paremmaksi työni tuloksella kuin muut, vaan siksi, että olin puhtaasti mustasukkainen ja yllättynyt. Niin. Kuinka normaalia se onkaan.

Mutta joka tapauksessa tästähän vauhkotaan joka vuosi. Että ketkä ovat F-ehdokkaita, ja erityisesti että ketkä eivät. Ja siitä, kuinka epäreilu koko palkinto on, ja siitä, kuinka sillä kuitenkin on hyvät puolensa. Kirjailijana olen sitä mieltä, että palkinnon jakoperusteet ovat hyvin epäreilut siihen nähden, kuinka suuren painoarvon jo Finlandia-ehdokkuus yksittäiselle kirjailijalle ja tämän kirjan myynnille tuovat. Niin, että sitten ne (eli me) jotka jäävät ulkopuolelle, tuntevat sen omissa kirjanmyyntiluvuissaan. Mielestäni esimerkiksi reilua olisi se, että esikoiskirjailijat eivät voisi päästä ehdolle. Jos kerran runous, esseet ja novellit on jo poissuljettu, ja esikoisia hehkutetaan muutenkin ihan tarpeeksi syksyn ajan, olisi ehkä reilumpaa, että Finlandiassa tarkasteltaisiin sitten ehdokkaiden ei pelkästään uusinta teosta, vaan koko tuotantoa. Koko aihe on puistattava. Voi kun olisikin jokin nappi, jota painamalla ihminen ostaisi kirjoja siihen katsomatta, mitä ehdokkuuksia se on haalinut. Olisipa nappi, joka niksauttaisi joka ikisen ihmisen ostamaan edes yhden kirjan vuodessa. Ihan minkä tahansa mutta ei kuitenkaan ihan sitä samaa kuin jonka naapuri on ostanut. Mutta olen törmännyt perjantain jälkeen erinomaisiin kirjoituksiin kirjapalkinto- ja huomiokeskusteluihin liittyen. Esimerkkeinä Imagen pikkuinen juttu, jossa kirjailijat kertovat näkemyksistään,  kirjailija Teemu Helle hedelmien avulla näkyvyydestä, Kulttuuri kukoistaa -blogisti mm. pärjäämisestä.

Näkyvyyttä kyllä silti saa, kun sitä tekee tai kun vain saa kutsuja esimerkiksi radiohaastatteluihin tai jopa telkkariin. Kutsun voi saada, jos on kirjoittanut kirjan, joka saa toimittajan tai kriitikon tuleen. Onneksi meillä Suomessa on hirveän hyviä, mahtavia, silmänsä auki pitäviä ja ennakkoluulottomia kulttuuritoimittajia ja -kriitikoita. Pitäisi vain saada kaikki lukemaan, kuulemaan tai näkemään heidän juttujaan! Anyways ja joka tapauksessa minä kävin eilen Helsingissä. Oli kauhea jotenkin eksynyt olo ja kiire. Mutta jälleen kerran kohtasin aivan ihanan toimittajan. Taru Torikka teki tilanteesta lempeän ja hauskan, kepeän, eikä jännittänyt yhtään vaikka tunnetusti jännitän aina kovin. Tuolta jutun voi kuunnella. Keskustelimme mm. siitä, miltä tuntuu olla pahan naisen roolissa, kuuntelimme kirjoitusmusiikkiani ja pohdimme sitä, olenko feministi ja sitä, mitä eri maassa asuminen työssäni/työlleni merkitsee.

Ennen lähetystä ihastelin lamppuja! Kuva: radiohelsinki.fi
Tänään käyn kiepsahtamassa parrasvaloissa Sysmän kirjakaupassa. Puoti on niin suloinen, että voisin sulkea itseni sinne lukkojen taakse ja jäädä hipelöimään kirjoja ja seiniä!

Huomenna matkustan Joensuuhun. Kaikki vain paikalle, siellä on monia kirjailijoita kello 18 lähtien, kovin monia, ja esimerkiksi minulta saa ostettua romaaniani huokeaan tasarahahintaan. Saa tulla tönäisemään (mutta hellästi kiitos) ja saa tulla sanomaan moi (olen itse puhumisvuorossa klo 19.40)! Tilaisuudessa on kirja-arvonta, jossa voi voittaa kunkin esiintyjän tuotoksen omakseen. Ja lisäksi sitä paitsi ihanaa päästä Itä-Suomeen. Pohjois-Karjala my love! Oi jännittävää nähdä, tuleeko vanhoja tuttuja tai uusia!

Mainokseen törmäsin.
Ensi viikolla täräytän sitten Helsingissä kirjastohommia. Siitä myöhemmin lishää. Ai niin ja oi, Keskisuomalaisessa ilmestyi eilen ensimmäinen virallinen sanomalehtikritiikki On nälästä, on janosta. En ihan kauhean innoissani ollut, mutta nyt olen, onhan huomio kuitenkin tärkeää olipa se sitten nihkeää tai innostavaa, enkä jaksa enää ruikuttaa. Nämä ajat kirjan julkaisun jälkeen ovat raastavia, tunteet ovat pinnassa, kun odottaa kritiikkejä, eikä niitä välttämättä saa lainkaan, ja sitten kun saa, on aivan häkellyksissään, ja etenkin nyt syksyllä on jotenkin masentavaa, kun on tosiaan tällainen palkintorumba ja kaikkea, mutta siis herranjestas, minulla ei ole yhtään mitään valitettavaa.

Arvio tämän päivän Karjalaisesta. Kiitos kuvasta Joensuuhun Sannalle!
Kaikki on hyvin. Kaikki on loistavasti! Elän unelmassa: kirja on otettu upeasti vastaan blogeissa (sivupalkista voitte tutustua) ja pääsin myös radioon. Ei sinne kuitenkaan ihan kaikki pääse. Ja nyt minä menen syömään. Pitää olla jotenkin hehkeä parin tunnin päästä Sysmän kirjakaupassa ja fiksu myös, mitä en taida ihan aina olla, mutta virheet tekevät ihmisestä kiinnostavamman, ja porkkanat maistuvat kun ne popsii hiljaisesti ja nauttien! Niin ja sitä paitsi ei pidä unohtaa mikä onni on käynyt kirjani pääsyssä Suomen ovista kauemmas. Herranjestas. En edes toivonut kymmenen vuotta sitten, uskaltanut toivoa, tuollaista. Ja nyt, hupsista. Ihanaa. Voi kiitos ja sorvin ääreen kehkeytymään vielä lisää. Hilpeää, kepeää viikkoa kaikille. Ollaan kavereita, arvostan kaikkia, en halua olla enää tyhmä, enkä todellakaan halua ruikuttaa enkä ruikutakaan, suljen suun, iloitsen. 

6 kommenttia:

  1. mp

    tässä meikää: http://www.city.fi/blogit/hikkaj/varsinainen+miehennielija/128617

    Loppuun jäi laittamatta varoitus: ei kiikktuoli-ikäisille! (mitä itse hivon)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiikkustuolilaisikäisistä on yksi antanut kovin innostunutta palautetta :) Hauska lukea näkemyksiäsi kirjasta! Olen otettu tuosta Miller-vertauksesta!

      Poista
    2. mp

      Joensuun kirjailijaillasta jäi käteen yks varsin ovela kirja: Lukeminen vaarantaa terveytesi/Torvinen Matti
      Sen se/sekin tekee.

      Vähänkö paheksuin tuolla Variksen ja Turusen kesken kaiken poishäipymistä:
      http://hikkaj.blogspot.fi/2014/11/karjalainen-kirjapoyta.html

      Liukuhihnallahan kaikki meni, niin paljon teitä estradilla. Harmi jos ei sulla mitään kirjakauppakeikkaa tai muuta vastaavaa ollu vaikka pitkän matkan päästä rahtauduit.

      Poista
    3. Ah, sinäkinkö olit paikalla? Hassua :) Mutta juu, meni tosi liukuhihnalla, enkä itse kyllä ollut yhtään tyytyväinen järjestelyyn...sehän oli puuduttavaa kuulijoille. Ensi kerralla en siis enää tule. Ei ollut kirjakauppakeikkaa, mutta keskustelin sitten Sointulassa oikein mukavat kirjakeskustelut, mikä poiki kenties keikan Joensuun kirjafestareille - katsotaan, katsotaan. Olin itsekin vähän pettynyt Variksen ja Turusen lähtemiseen...aika tyly veto. Mutta no, ehkä he tiesivät kokemuksesta, että ilta on pitkä ja istunto puuduttavahko..

      Poista
  2. Maaria, noista palkinnoista sen verran, että olen elämäni ensimmäisen kerran ollut vahvasti F-raadin kanssa samaa mieltä vasta viime vuonna, kun Pelon kirja voitti. Kyllä siellä nytkin on varmaan hyviä, ainakin yksi tosi hyvä, mutta olisin kaivannut sinne jotain vähän raikkaampaa ja ravisuttavampaa, vaikkapa Maija Muinonen Mustat paperit.

    Näytät ihan keijulta tuossa radion huoneessa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muinosen teos oli kyllä aivan huikea - onneksi se sai kuitenkin edes jotain tunnustusta. Minulla ei kyllä ole yhtään ihan keiju-olo mutta kiitos kaunis :)

      Poista