maanantai 8. joulukuuta 2014

Hupsista, menenkin jäämaahan!

Minä ostin eilen ihanan asian. Vahingossa. Tahallani.

Haluan käsineni luistella hänen pinnallaan, laskea ylös ja alas ja liukua.

Ostin lentolipun. Pelkän menolipun. Olen hullu!
 Ostin menolipun miehen luokse.
Ostin menolipun Islantiin.

Valkoista, kaunista, jäätävän lumoavaa. Kuva: forbes.com
Suunnitelmiin tuli muutos, eikä suunnitelmia juuri edes ole ollutkaan, paitsi Siperiaan meno, mutta nyt minä menenkin Islantiin. Jo kahden viikon päästä. Oh ja voih ja minä annan sydämeni riehua ja perhosten vatsassa riekkua ja tunteiden viedä ja elämä on niin spontaania, yllättävää, että hirnun.

Menen Islantiin ja istun siellä kirjailijamiehen kainalossa ja nukahdan siihen joka ilta ja herään siitä joka aamu ja me olemme vähän niin kuin yhdessä, voitteko kuvitella. Minä ja islantilainen lastenkirjailija. Ja kustantajani, kyllä, sekin vielä (tai siis sitten hän vasta on kustantajani kunhan kääntäjä ollaan saatu ja Filistä tukea - toivotaan että molemmat onnistuvat!).

Satumaista. Elämänikin on, siltä tuntuu nyt. Oih. Kuva: extremeiceland.com
Hän on hassu ihana veikeä mies, joka nauraa ja naurattaa ja on ihan kahjo ja komea ja vakava ja reipas ja ahkera ja matkustelijainen. Ja mikäli tämä kestää ja jatkuu näin, minua voi kutsua pian äitipuoleksi (voitteko kuvitella; minä äitipuolena!) ja minä haluan rakastaa niin paljon että räjähdän. Olen ihan villinhullunonnellinen, voisin hyppiä vain, suudella ilmaa!

Menen kahden viikon päästä syliin enkä tiedä milloin lähden siitä pois. Mitä jos vahingossa muutan sinne! Kuinka huimapäistä. Ja vapaata; tuosta vain otan matkalaukkuni ja sille tielle jään. Tai enkä jää. Menen minä maailmaankin, kiertelen hieman, mutta palaan kaiketi saarivaltioon taas koska siellä on minun kainaloni eikä se ole enää hänen, se on minun, nukun oikeassa kainalossa ja me nauramme aamuisin, kutittelemme, ja minä pidän huolta takaisin, ja kirjoitan kauhealla pauhulla. Yleensä riudun jos olen rakastunut mutta tällä kertaa olen valtavan huojentuneen täydellisen tunteissa ja iloinen ja varma. En enää halua ketään muuta. Minä menen Islantiin ja hukuttaudun mieheen. Voi luoja. Olen halunnut kyseiseen maahan kovasti paljon. Ja nyt yhtäkkiä sitten menen. Ja voi miten kauniita paikkoja siellä on ja oi pääsisinpä issikkavaellukselle ja mitä jos totta tosiaan sydämeni jättää minut sinne? Eihän tietenkään voi puhua vielä mistään viuhtivakavasta, koska olemme vasta tutustumisasteella, mutta mitä jos niin käy että tämä on kohtaloa. Tuletteko kylään, kuka tulisi, antaisitteko anteeksi, mitä tapahtuu pian, mitä ei tapahdu, miten tämä nyt näin, eikö olekin maailma vähän oikullinen?

Oh miten kaunista siellä on! Kuva: peda.net
Viimeisin hinku Islantiin muuten iski, jos mieshinkua ei lasketa, sen jälkeen kun luin Anna-Kaari Hakkaraisen romaanin Purkaus. Kauhean kaunis kirja. Suosittelen. Lukekaa. Nauttikaa. Ai niin ja tulkaa Helsingissä olevat ihmiset tänään Kiseleffin kirjataloon. Kello 17. Marissa Mehr haastattelee ja minä laitan poronsarvet päähän. Joulunalusaikojen ja tunteenpalon takia! Siellähän on vaikka miten paljon kirjoja sitten myynnissä ja kirjoihin voisi vaikka läkähtyä kun ne ovat niin ihana asia ja tänään kaikki on kepeää.

Oho vielä yksi asia. Minun ruokaelämäni saattaa järkyttyä Islannissa. Toivottavasti löydän sieltä kasvisruokaa. Yksi kulttuuriero on tullut jo siinä vastaan, että ruokatottumukset ovat täysin erilaiset. Katsokaa nyt mitä Wikipediaan on kirjoitettu islantilaisesta ruokakulttuurista: " Kirjailija Halldór Laxnessin mukaan Islannissa ”elämä on suolakalaa”. Juhlissa syödään savustettua lammasta. Perinteinen maitotuote skyr muistuttaa kermaista rahkaa. Keskitalven Þorrablót-juhlan aikaan syödään ”súrmatur” eli heran avulla säilöttyä ruokaa,verimakkaraa, kärvennettyjä lampaanpäitä ja säilöttyjä pässin kiveksiä, sekä erityisenä erikoisuutena hapatettua haita. Tislatun viinan eli brenniviinin kutsumanimi on musta kuolema." Ai kamala. No, onneksi on olemassa pähkinöitä. Popsin niitä sitten, jos en muuta. Oi lukijakullat voikaa hyvin. Komeaa, runsasta viikkoa kaikille!

9 kommenttia:

  1. Olin Islannissa pari vuotta sitten. Kiertelimme autolla pohjoisesta etelään. Kaikissa ravintoloissa i h a n a a ruokaa. Kala niin tuoretta ja hyvin valmistettua, mutta kaikki muukin. Lykkyä tykö!

    VastaaPoista
  2. Upeita uutisia sinulla, kiitos että jaoit kanssamme♥
    Hienoa että olet löytänyt hänet; rakkaus on ihmellistä;)
    Uusia polkuja elämäsi tielle, Helmi-Maaria! ♥♥

    VastaaPoista
  3. Ja hapatettu hai vai onko se sittenkin valas on mainion makuista mutta sen haju peittoaa kaiken elollisen ympäriltään. Mutta sinähän olet rohkea ja maistat! Ihanaa matkaa!

    VastaaPoista
  4. Voi vaalaenpunainen sydän, miten ihanaa! Kaikki muu, paitsi kenties tuo ruoka-asia :)

    VastaaPoista
  5. Jösses miten ihanalta kuulostaa <3 Mahtavaa matkaa, toivon sen kestävän ikuisesti!

    VastaaPoista
  6. Ah,rakkaus! Ja et ole hullu lainkaan;seize the day sweetie:)

    VastaaPoista
  7. mp

    kahtelepa meidän touko-huhtikuuta: http://hikkaj.blogspot.fi/2013/05/ei-sittenkaan-pitaisi-matkustaa.html

    VastaaPoista
  8. Jos maltat, vilkaisehan blogiani, Maaria♥♥

    VastaaPoista
  9. Oi ihanat kaikki teistä, kiitos toivotuksista ja tsempeistä ja myötäelämisestä :)

    VastaaPoista