perjantai 26. joulukuuta 2014

Vuoria ja valloituksia - vuosi 2014

Myanmaria, ihana voih!
Olen lueskellut hyvin hitaassa tahdissa Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin -kirjaa, joka ei oikeastaan ole antanut minulle paljoa, olen jopa hieman pettynyt sillä se on jotakin muuta kuin mitä aluksi ajattelin, mutta silti huomaan että mieleni tekee katsoa mennyttä vuotta ylimalkaisesti listan muodossa (em. kirjassahan listataan asioita), yrittää muistaa, mitä olen mennyt tekemään ja mitä on tapahtunut. Kauheasti on, tapahtunut. Suuria, suuria muutoksia, paljon hikeä, kyyneliä, iloja, kiihtyneitä hetkiä, tykytystä, tykytystä. Monessa paikassa olen haltioitunut, riutuakin ehtinyt. Monta hyvää, mahtavaa, runsasta ihmistä olen kohdannut ja pari ikävää deletoinut. Ajatellut paljon heitä, jotka tarvitsevat ajatuksia, kuten erästä vanhaa ystävää, jonka kanssa emme enää ole tekemisissä, ja joka on kohdannut suuren surun tai heitä, joita autoin vuosi sitten Filippiineillä tai heitä, jotka nousevat uutisotsikoihin uhreina. Inhonnut olen ja ihastunut, halveksinut, hullaantunut, rakastunutkin, ollut aivan eksyksissä, löytynyt ja löytänyt, mennyt ja tullut, joutunut ja päässyt, ihmetellyt, ja siitä olen iloinen; jos menettää kyvyn ihmetellä, ei osaa enää tutkia maailmaa. Ihmetteleminen on ihanaa!




Etelä-Tirolissa helmikuussa.
Juuri nyt olen pulleana suklaasta ja avokadosta, selleristä, omenasta, piparkakuista ja jouluoluesta (joka täällä on alkoholitonta, maltaan ja appelsiinilimpparin ja kolan sekoitusta), liikkumattomuudesta. Parin päivän ajan olen oikeastaan vain mättänyt konvehteja suuhuni ja istunut ihmiseni perheen parissa, kuunnellut islantia, jutellut niitä näitä, avannut lahjoja joita en todellakaan odottanut saavani (herranjestas, sain aivan mielettömän hienon kaulakorun ja hopeisen kivellisen sormuksen merkkiä Sign, ehkä siksikin että kyseisen merkin luoja on ihmiseni eno), laskenut mäkeä kelkalla ja liukurilla, askarrellut paperista lumihiutaleita, potenut selkäsärkyä joka johtuu siitä, etten ole liikkunut ja nauttinut illoista lähellä, katsellut elokuvia, koettanut kirjoittaa (en ole pystynyt, pitää vielä tottua olemaan täällä ennen kuin kykenen). Jalkoja puuduttaa; joulun ja uudenvuoden jälkeen aion etsiytyä kuntosalille ja alkaa taas urheiluelämän. Ai niin ja olen nähnyt revontulia yhtenä kuulaana iltana sekä islanninhevosia monesti. Ratsastamaan yritän päästä jossakin välissä.

Königssee, oh ja voih!
Mutta palatakseni menneiden ryöppäämiseen katsotaan, (tosin mikä tarve on katsoa, miksi asiat pitää hyllyttää mieleen, järjestellä; siksikö että ne muistaisi paremmin tai että niitä osaisi ajatella välkymmin?) katsotaan ensin, missä olen vuoden 2014 aikana käynyt tai ollut, sillä matkusteleminenhan on kirjoitamisen lisäksi tapani hengittää:

Niin kauniita kauniita paikkoja oli tänä vuonna silmissä!
- vuosi alkoi Myanmarissa, ah, haluan sinne palata, Hong Kongissa kuljeksin runsailla kaduilla, nukuin mintunvihreässä huoneessa, lensin Aasiasta takaisin kotiin Müncheniin, tuntui hyvältä mutta olisin tahtonut pysyä matkalla
- kävin tammikuussa Ylen Aamun kirjassa, jäädyin siis Suomessa muutaman talvipäivän
- helmikuussa vietin hiihtoviikonlopun Etelä-Tirolissa, kävin muutenkin pari kertaa Alpeilla laskemassa ja nautin ensimmäisestä suorastaan kesäisestä päivästä Isarin rannalla rennostellen
- maaliskuussa pyrähdin Helsinkiin radiohaastatteluun, kävin myös Kotkassa vanhemmillani
- huhtikuussa sujahdin ystävineni rakkaineni Wieniin ja sen kupeeseen viettämään pääsiäistä, lisäksi matkustin Königsseen maisemiin vaeltelemaan itsekseni
- toukokuussa käväisin ystävän kanssa vaeltamassa Oberammergaussa ja yöpymässä heinähotlassa
- kesäkuussa piipahdin itsekseni Berliinissä ja juhannuksen vietin Suomessa
- heinäkuussa oli pikku loma Budapestissä kirjailijaystävän kanssa ja Itävallassakin ehdin käydä
- elokuussa tupsahdin Suomeen kuukaudeksi
- syyskuussa palasin Müncheniin, missä aika sujahti liian nopeasti poismuuttokiireissä ja läksiäisissä, Oktoberfesteillä ja riennoissa, ja loppukuusta lähdin ratsastusvaellukselle Alpeille
- lokakuussa ratsastelin Alpeilla Itävallan puolella, käväisin kääntymässä vielä Münchenissä, matkustin Frankfurtin kirjamessuille, menestyin kirjailijana ja jatkoin matkaa bussilla Puolaan, Liettuaan sekä lopulta Viron kautta Suomeen
- marraskuun vietin pääosin Sysmässä, kävin kääntymässä myös Joensuussa ja Helsingissä
- joulukuun alun hengailin Kööpenhaminassa ja nyt, sattumankaupan takia, olen Islannissa

Ystävähetkiä, arvokkaita, tärkeitä.
Uusia vierailemiani maita vuonna 2014: Myanmar, Unkari, Liettua, Tanska, Islanti

Ratsastusmaisemia lokakuulta.
Matkailijan sieluni voi siis erittäin hyvin. Välillä ehti tulla Münchenissä ja Suomessa ahdistus, että tahdon jonnekin. Münchenissä tahtotilaa lievitti aina kun mahdollista piipahtaminen Alpeille, tosin jo kuljeskelu Isarin varrella helpotti. Ensi vuonna päätynen ainakin Etelä-Afrikkaan esiintymään ja tietysti Itävaltaan ja Saksaan, koska kirja tulee siellä ulos. En tiedä yhtään, milloin pääsen Siperiaan tai menenkö sinne ollenkaan. Jonnekin vetää veri, mutta mikäli tunteet luikertelevat kuten nyt, hengailen varmaan melko useaan otteeseen Islannissakin...ja voi olla, että lähiaikoina käymme kohtalonoikkuni kanssa piipahtamassa Grönlannissa tai ainakin ehkä minä käyn. Färsaaret haluaisin nähdä myös. Täältähän sinne pääsisi, helposti. Pitäisi mennä myös uuden romaanin tapahtumapaikoille Ukrainaan. Kesällä, kenties. Matkat jatkunevat, toivottavasti ja mahdollisuuksien mukaan. En ole kaikista tunteista huolimatta valmis jäämään vielä aloilleni. Pitää kiertää edes puolet tästä pallosta ja kirjoittaa, kulkea, ja tähän ihmiseen voin jäädä silti, eivät matkat edessä ole este, ja niitähän voi tehdä yhdessäkin. Mutta seuraavaksi lista vielä kuluneesta vuodesta.

Budapestin helmiä.
Vuonna 2014 tapahtuneita asioita, jotka vaikuttavat elämässäni kaikkeen:

- romaanini Pintanaarmuja (ntamo 2013) oli Runeberg-ehdokas
- ensimmäinen runokokoelmani Sinun osasi eivät liiku (ntamo) julkaistiin
- tarjosin On nälkä, on jano -romaanin käsistä paikkoihin ja tein hyvin pian sopparin ihanan Into Kustannuksen kanssa, mikä tiesi järkyttävää määrää intensiivisiä kirjoitustöitä elokuun loppuun saakka mutta eritoten sitä, että olen löytänyt sellaisen kustantamon, jossa haluan pysyä ja pysynkin JA saanut sellaisen kustannustoimittajan, joka on ihan mahtava ja jota ilman en enää osaa
- muutin keväällä Münchenissä kodista toiseen, revin itseä jo tuolloin irti pysyvyydestä; tiesin että myöhemmin samana vuonna jättäisin kotielämän kokonaan sikseen
- tein niin paljon töitä päiväkodissa ja romaanin kanssa, että olin todellisen uupumuksen partaalla
- huomasin monessa välissä vuotta, että alkoholi on salakavalasti ottanut minut orjakseen, se oli mm. keino lievittää stressiä mutta onneksi ei sentään päivittäin > viimeinkin olen poissa kaikista houkutuksista (suurin ongelmani on se, että etenkin kaupunkielämässä ja tuttavia tavatessa litkin viiniä kuin vettä), ja nyt olen ottanut itseä niskasta kiinni enkä aio enää antaa väärälle kuninkaalle liikaa valtaa > en pistä itselleni sittenkään absoluuttisia rajoja, ja olenkin joulunkin tuiskeessa huomannut, että pystyn varsin hyvin nauttimaan vain yhden lasillisen hamuamatta lisää, joten hyvällä polulla ollaan!
- kaipasin, kaipasin, sydän meni pahasti rikki mutta ehti se onneksi korjautuakin, monesti
- pakahduin ystävieni takia, mitä ihania he ovatkaan, kaikkialla, samoin kuin oma perhe ja kaikki sisarusteni lapset, oi mitä muruja (pakahdun tästä asiasta kylläkin aina, mutta aina se on yhtä vaikuttavaa ja vetää ajatukset ja tunteet sekaisin) > elämä on ihmiset ja minun elämäni osaksi ikävä kaikkia ihmisiä!
- jättäydyin palkkatyöstä, ryhdyin vapaaksi kirjailijaksi (!!)
- heittäydyin maailman syliin kulkuriksi, jolla ei ole pysyvää kotia eikä perusturvantunnetta mitä tulee asumishommiin ja tuloihin
- kohtasin Frankfurtin kirjamessuilla ihmisen, joka on...joka on jotakin niin ihmeellistä etten tiedä mitä hän on, enkä enää kaipaa, mitään paitsi matkustelua ja on hyvä näin! 
- On nälkä, on jano julkaistiin
- tutustuin uusiin ihmisiin, hirveän moniin, niin moniin että on jopa vaikeuksia muistaa kaikkien nimiä (etenkin kaikessa hulinassa kohtaamieni) vaikka jokainen uusi tuttavuus onkin ollut tervetullut sekä mielenkiintoinen tavalla tai toisella, ja olen iloinen jokaikisestä kohtaamisesta
- näin Puolassa kadunkulmassa vanhuksen, joka kirvoitti aloittamaan aivan uuden kirjoitusprojektin: unelma on kirjoittaa tästä suurensuuri ihmisoikeusromaani
- Köpiksessa varmistui jotakin sydämelleni suurta, mikä sai minut ostamaan pelkän menolennon Islantiin ja jättämään Siperian matkan ei nyt sikseen mutta ainakin tällä erää jäihin

Krakovaa.
Sellainen vuosi, tällainen elämä. Joka päivä uusi; en tiedä mitä huomenna tapahtuu ei ole suunnitelmia. En tiedä miten kauan olen täällä ja sekin on suuri asia. Ehkä jatkan jo tammikuussa matkaa, ehkä en pysty. Kirjailijaihmisen kanssa on sinänsä helppoa olla; molemmat janoavat kirjoitusrumbaa ja rauhaa keskittyä, joten odotuksissa on tammikuu, jolloin talon pieni eläväinen on koulussa ja päivät jäävät pelkästään sanoille. Sitä ennen mennään käymään Blue Lagoonissa, johon sain ihmiseltäni kahden hengen lahjakortin (ja hänen sisareltaan toisen). Hämmennyin jouluaattona kaikesta, etenkin koruista, voi, ja joka kerta kun saan kädet ympärilleni hämmennyn lisää; tuo ihminen pitää minusta takaisin. En ole vieläkään nähnyt oikein mitään koko maasta, tai no, paljon sellaistahan olen nähnyt mitä ei ajattelisi näkevänsä (viittaan nyt mm. ruokakauppojen takatiloihin javarastoihin ja parkkipaikkoihin!) kun matkustaa jonnekin kauniiseen paikkaan. Kun on kirkasta, näen olohuoneen ikkunasta vuoret, ja se oikeastaan riittää, minähän rakastan vuoria. Ja merikin on lähellä, kaksi elementtiä. Tällaisia joulumietteitä täällä, tai oikeastaan vuosimietteitä, ja näine hyvineni keitän aamuteetä, keitän kolme kupillista, yksi kullekin, ja sitten katsotaan, millaiseksi päivä kääntyy. Yhä se on kymmenen aikaan pilkkopimeä.

Elämäni on virtaus!

Tähdekkäitä hetkiä Frankfurtissa.

Vuoden kiihkein asia on neljännen romaanini ilmestyminen. Ja ihmisen kohtaaminen.

12 kommenttia:

  1. Huikealta kuulostaa, vuosi täynnä elämyksiä, kokemuksia ja uusia maita. :) Tätä oli kiva lukea, ja tekee mieli itsekin vähän vilkuilla taaksepäin tehtyjä juttuja.

    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taaksepäin vilkuilu on varmaan ihan hyvästä, nyt kun mietin, sillä muistui sellaisia asioita vuoden varrelta mieleen, jotka olen unohtanut. Onnellista uutta vuotta!

      Poista
  2. Upea vuosi, toden totta Maaria;))

    Onnittelut vielä kerran sinulle, sekä onnen ja menestyksen toivotukseni ensi vuodelle! ♥♥

    Olet myös löytänyt elämäsi aarteen, sitä kannattaa vaalia! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaalin kyllä, mikäli se minusta on kiinni, siis että saan vaalia :) Kiitoksia paljon ja onnellista ensi vuotta!

      Poista
  3. Vuotesi on ollut aika mahtava ,ja loppu sitä mahtavampi:) Ja sitä on ollut mukava seurata.Toivottavasti ensi vuosi on vieläkin parempi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut kyllä kovin hurja vuosi, oli erinomaisia hetkiä ja aivan kauheitakin. Ihanaa loppuvuotta ja onnellista seuraavaa!

      Poista
  4. Ihan huikea vuosi on sinulla ollut! Ja olet matkustellut niin ihanan paljon, että huh. Terkkuja sinne lumoavaan Islantiin, joka jätti minuun pysyvän kaipuun itseään kohtaan. Päästäpä sinne nyt. <3

    Vähintään yhtä huikeaa ihan pian alkavaa vuotta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinähän matkustelet myös kovin, ihastelen aina kuviasi :) Kiitoksia ja onnellista uutta vuotta sinulle!

      Poista
  5. Melkoinen vuosi sinulla! :-o Ihan vähän (tai aika paljon) käy kateeksi tuo matkojen määrä. Islanti on varmaan upea paikka. Elät sellaista elämää, josta (kiitos harmillisen sabotaasin) itse voin vain haaveilla. Kiva että jaat sen muiden kanssa. Toivottavasti jatkossakin.

    Minulla suurin saavutus tänä vuonna taitaa olla se, että olen yhä elossa, vaikka kukaan muu ei sitä tunnukaan arvostavan.

    -Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, varmasti arvostavat muutkin Maija! En ole viime aikoina ehtinyt mm. kommentoida blogeissa mutta seuraan kyllä tiiviisti yhä sinunkin blogiasi. Toivotan kaikkea hyvää seuraavalle vuodelle :)

      Poista
  6. Sinulle on kyllä tämän vuoden aikana tapahtunut niin paljon! Minua hengästytti lukeakin kaikesta tuosta. Ja tunnistin sieltä tuon ikuisen matkakuumeen, joka ei hellitä joillain kokonaan koskaan. Mutta ihanaa, ihanaa, että olet löytänyt ihmisen, jonka takia voi ostaa vain menolipun. Ja Islantiin vieläpä, oivoi. Kävimme siellä kolme vuotta sitten ja voisin koska vaan lennähtää takaisin, niin upea paikka. Ihanaa ensi vuotta sinulle! Toivottavasti saat sopivassa suhteessa seikkailuja ja lepoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, on kyllä tapahtunut, myönnän :) Matkakuume on kyllä sellainen sairaus, josta ei taida parantua ikinä. Kaikkea kaikkea mahtavaa ensi vuodelle sinullekin!

      Poista