maanantai 19. tammikuuta 2015

Pakko puhua joskus

Minusta on tullut puhelias ja samalla hiljainen. Tein videopäiväkirjaa perjantaina ja sunnuntaina, harjoittelen uutta asiaa: videoiden editointia. Se on hauskaa, uutta, inspiroivaa. Tällä videolla pölisen siitä, kuinka olen alkanut kantaa kameraa mukana ja videoimaan runojani samalla kun kuvaan maisemia. Runoja en kuitenkaan suinkaan lausu, ehkä joku päivä uskallan.


Islanti on tänään karmiva, ainakin aamun lennot saareen on peruttu sään vuoksi, olen pakotettu sisään, en pääse ulkoilemaan, nautin sisälläolosta ja pakosta kirjoittaa kellon ympäri. En saa unta myrskyöinä, väsyttää, olen pukeutunut kuin lähtisin töihin, sillä sellainen herättää. Kirjoitan tänään apurahahakemuksen, haen tukea erästä tietokirjaprojektia varten. Huomaan tahtovani ja palavani halusta astua uusiin sfääreihin, kokeilla uusia asioita. Ikävöin ihmisiä, katselen valokuvia. Kerään uusia muistoja. Lauantaina kävin ihmisen mukana tunnin ajomatkan päässä täältä hurmaavissa maisemissa, olin onnellinen, vaikka eilen ehdinkin allapäistyä; elämä on matka ja minun elämäni varsinkin.

Kirjoitan, jotta olen, kirjoitan tänään ja koko viikon. Ei ole suunnitelmia. Pysyn aloillani. Kirjoitan jotta pystyisin. Videon lisäksi pakko antaa muutama pala lauantailta. Kuvia. Henkäyksiä. Pulppuavaa viikkoa kaikille.

AI NIIN! Katsokaa. Uusi kirja-arvio On nälästä, on janosta. Ihana, kruunasi lauantai-illan!

2 kommenttia: