Pisara

It's a grey day and green my way

2012-03-07T09:32:00.000-08:00

Kaupunki, jossa nyt olen, on pieni ja harmaa enkä erityisemmin ole siihen ihastunut. Lammessa näin mustan joutsenen, jota teki mieli puhutella hänenä, heittää sille paahtoleivänpalasten sijaan rusinapullaa tai ripauksia croissantista. Mutta minä en heittänyt sille mitään enkä ottanut siitä kuvaa, sillä unohdin, että olin lähtenyt kävelylle kameran kanssa, hakemaan hieman uusia hetkiä teksteihini

Kirjoja pahasta

2012-03-06T01:42:00.000-08:00

Pahuutta vastaan täytyy tapella. Niin täytyy aina tehdä, ei voi sanoa että tekee sen joskus toiste ja jossain muualla, kun itse on tässä ja nyt keskellä Stjärnsbergiä. Niinpä. Minä olen lukenut vuosien varrella paljon pahuutta. Imenyt sitä sisääni vastenmielisesti siemaillen, kaatanut pahan maljaa huuliltani vatsalaukkuun; sieluuni; irvistänyt. Nyt olen lukenut Jan Guilloun romaanin pahasta,

Muistolause

2012-03-05T00:03:00.000-08:00

Ruisleipää ja teetä. Olen Helsingin keskustassa, vaikka en tiennyt tulevani tänne vielä viimeiseen hetkeen. Minä olen nyt täysi; tavannut monet ystäväni, jopa vuosien takaa vanhat ja yllättävät, ja perheestäni kolme neljäsosaa. Lauantaina olin pienissä häissä, enkä muista milloin viimeksi suomalaiset hittilaulut olisivat saaneet elimistöni heilumaan niin kuin siellä. Elimistöni lisäksi tietenkin

Pieni kappale

2012-03-03T01:41:00.000-08:00

arvostelua ja terveisiä Helsingistä. Olen tavannut jo tärkeitä ihmisiä ja tapaan vielä lisää; minusta tulee tällä tavoin iloisempi kuin ennen. Ystäväni ovat täällä aivan taivaallisia. Minulla on heitä järjetön ikävä, vielä ikävämpi nyt, kun heitä näen ja kaikki on niin kuumottavaa. Silmäni loiskuivat myös heti ja aina, kun luin Kritiikki-lehteä. Ja nyt minä kävelen Töölön läpi Kamppiin, käyn

Hamsterimurha ja merkkipäiväunohdus

2012-02-29T00:50:00.001-08:00

Minun sisareni on varmaankin mykistynyt eilisen hamsteripaljastuksen takia. Hänestä ei ole kuulunut pihaustakaan. Olenkohan enää tervetullut sinne sunnuntaina nukkumaan, sisareni kotiin; unohdin nimittäin tässä viikonloppuna hänen toisen poikansa syntymäpäivänkin, vaikka Lenni on hieno mies. Minä ja sen sisko. Lisäksi rikoin siskoni hienot, puiset, kalliit nukkekodinkalusteet ollessani pieni,

Ooh, sanoi elämä

2012-02-27T23:42:00.000-08:00

Haloo Helsinki, jonka kanssa kohtaan ylihuomenna (jipii!) ja uudet käänteeni. En tiedä, olenko se minä itse, joka aina pyörähtelee niin, että elämä muuttuu. Koko ajan ja joka paikassa, siltä tuntuu, ja minulta loppuu pian kyky hengittää ja nukkua. Olen tällä hetkellä vähän liian innoissani niinkin suuresta asiasta kuin maailmasta. Sen takia on hyvä pysähtyä. En vain oikein ehtisi. Tänään pitää

Lahjani, armaani

2012-02-26T04:30:00.001-08:00

Sain eilen roppakaupalla Pop Tartseja. Suklaata ja omenakanelia. Ihan hyvää se sellainen on mutta oi sitä sokerin määrää ja valuuttaa. On myös pikkuisen verran omituista pistää suklaakuorrutteinen asia leivänpaahtimeen ja saada se ulos ilman sulamista. Ja minä sain laukun kellon kukkaron lompakon. Sain asioita vaikka mitään en pyytänyt; pikemminkin pyysin että älä mitään tuo, jotta pääsemme

Sulkakynä kirjailijan tiellä pitää

2012-02-24T09:14:00.000-08:00

Olen tänään pelkkä sirpale; heräsin aamuun liian varhain. Kynä hakeutui käteen ja vihko, hakeutuivat jo ennen aamuteetä, ja minä kirjoitin erästä runoa joka vain tuli, tuli, tuli. Olin tulla itsekin - anteeksi, onpa kamalan irvokas vertauskuva! - sillä on olemassa monenmoista orgasmia. Kuten sanaorgasmi ja lukuorgasmi, ruokaorgasmista puhumattakaan. Minun omaisuuttani ensi viikosta lähtien! Ja

Karkulainen

2012-02-23T05:52:00.001-08:00

Minä olen ihastunut nyt. Alice Munrolta en ole ennen lukenut mitään, vaikka olen tästä lyhytprosaistista kyllä kuullut. Kun löysin Münchenin pääkirjastolta sievän summan englanninkielistä kirjallisuutta, jostakin syystä kohtasin sähköä kirjaimen M-kohdalla. Alice Munro. Please, follow me. Hänen kokoelmansa Runaway (2004) oli tähän elämäntilanteeseeni juuri sopivan ihana lukusetti. Kieli siinä on

Lyödäänpä jo lyötyä

2012-02-22T02:31:00.001-08:00

Kyllä nyt taas paiskitaan, voi taivaitten taivas sentään. Minun tekisi mieli vain parkua. Hakata seinää nyrkeillä ja parkua. Yritän kuitenkin kanavoida kaiken lannistumisen tunteen kirjoittamiseen ja auringosta nauttimiseen. Pitänee käydä myös tuolla joenvarressa heittämässä parintoista kilometrin juoksulenkki, jotta kaikki viha laantuisi. Itse täytettävä lomakkeisto. Minä olen jokseenkin

Kotikaupunkini on tänään ihmislihatölkki.

2012-02-21T10:27:00.003-08:00

Minä kuvasin tänään kaupunkia, missä ihmiset puristivat sisäänsä. Pyydän anteeksi kuvien laatua. Sillä tiedän miltä voisi tuntua, kun puristuu kuoliaaksi vellovassa ihmisten muodostamassa massassa. Hyytelöön hukkunut olo; piti päästä äkkiä keskeltä reunaan, mutta ei se niin äkkiä käynyt kun kaiken maailman (suloiset) porkkanat ja vaaleanpunaiset kaniinit tunkivat vasten keuhkoja. On

Uin parhaillani jauhoissa

2012-02-20T13:16:00.003-08:00

Tämä on minun ja R:n tapaamisbiisi. Tai oikeastaan ei lainkaan mutta on. Ja minun kylkilihakseni ovat kipeät ja jalat muussia. Ovat nuo Alppi-rinteet hieman hikeä vaativia ja lihaksia koettelevia. Mutta voi kuinka on vieläkin mieli eilisestä sykkyrällä. Niin on, että työstän neljättä käsistäni illan ratoksi kuin pieni peltoeläin. Sain eilen eräältä A-kirjaimella alkavalta kustantamolta

Timanttisuksia ja Katto Pisarainen

2012-02-19T23:56:00.000-08:00

Lumivuorivaara. Pääsin eilen matkalle pienoiselle. Vajaan tunnin ajomatkan päähän Münchenistä, Spitzingseen laskettelukeskukseen. Rinteet eivät olleet tupaten täynnä, sillä Münchenissä satoi vettä ja itse vuorilla lunta, piiskoi vasten kasvoja tulikivimyrskyä, enkä nähnyt aina eteeni. Mutta moni oli pukeutunut karnevaaliasuun. Oli kirjavaa. Kyllä minä laskea osaan, mutta en aina näe mistä

Tämän pilven alla.

2012-02-18T13:31:00.002-08:00

Apua, tanssin liikaa eilen; aamukuuteen saakka tanssin. On hyvä vain, että baarit sulkevat Suomessa ovensa jo puoli neljältä. Jäävät yöunet melko lyhyiksi, kun tanssilattiat ovat ties kuinka pitkään levällään ja viettelevät ylleen. Läksin sitä paitsi ennen pilkkua kotiin. En olisi herännyt varmaan ennen ensi viikkoa, jos en. Ai niin. Me käväisimme myös joissakin kotibileissä matkalla tanssimaan.

Minussa musta merkki

2012-02-17T05:09:00.001-08:00

Näin eilen kerran seitsemässä vuodessa tapahtuvan ihmeen: tanssivia miehiä mustan surman muistoksi. Siellä kierteli myös "Joker", joka sipaisi mustalla värillä nenänpäitä. Minuunkin osui. Eli siis toisin sanottuna minusta tuli mustatautinen, vai mikä se tauti nimeltään onkaan, mustapilkkutauti kenties, surmaan syöksevä. Elämäni muuttuu joka päivä. Ja nyt kun on taas perjantai, ja etenkin

Kirjoitan taas?!

2012-02-15T11:35:00.002-08:00

Minä olen taas aloittanut. Kirjoittamisen. Tauon jälkeen; väsymyksen, huolten hautaaman painon. Yhä minulla on huolia, ei pitäisi kai, mutta on. Silti sain tänään ja eilenkin aikaiseksi jotakin ja ajattelin, että ihan hyvinhän tämä elämän kirjoituspuoli yhä jaksaa...tosin siihen heijastuu elämäni leipätyössä. Mikä on ihan hyvä. Nyt kun en enää ole leivänjakaja, voin hyvin sijoittaa henkilöni

Aina saa hävetä?

2012-02-14T09:54:00.003-08:00

http://fokit.files.wordpress.com/2012/02/taantuma446.jpg Alkaa olla jo myöhä toivotella ihanaa ystävänpäivää, mutta toivotanpa kuitenkin! Kiitos Ellu tästä hauskasta sarjakuvavinkistä. Olet yksi mun sydämenasioista :) Kuin myös te kaikki muut ja useammatkin. Ai niin ja tässä, Lilyn blogissa, on hauska romaaninaloitushaaste. Siellä on jo melko monen kirjoittajan aloitus. Käy rustaamassa omasi!

Somebody that I'm getting to know

2012-02-13T13:06:00.000-08:00

R pääsi sinne kuin tuulenkevyt puhuri, Charlotteen, ja sieltä hän soitti viime yönä, söi suklaakeksiä ja kertoi: "Olen keskellä ei mitään ja kaupunkiin on matkaa." Kävi sääliksi. Siellä hän tekee kenties aamusta iltamyöhään töitä eikä lähellä ole muuta kuin puita, jotka näin minäkin videokuvan välityksellä, metsää kuten sitä ei puilta näe. Ja silloin tulin ajatelleeksi; ehkä jonakin päivänä me

Uusia paikkoja

2012-02-12T14:45:00.000-08:00

Siipeni lyötiin perjantaina taas vähäsen katki. Tai ehkä vain sulkiani riivittiin, sillä yritän räpiköidä pinnalla. Vaikeaa; ulkona pakkanen, viisitoista astetta vähemmän kuin voisi. Minun työelämäni ei lähtenytkään käyntiin, kuten olisi pitänyt. Sanottiin: ei, valitettavasti emme voi luvata sinulle yhtään mitään, emme etenkään sairasvakuutusta, siitä huolehdit aivan itse, emmekä kyllä muutenkaan

Jonnekin pois

2012-02-12T03:30:00.000-08:00

Jos kirja pitää minua ahdistuksen kynsissä ja tyrkkää loppusuoralla itkuun, olen lyöty, kuten kuka tahansa. Vaikka viime aikoina, kuukausina suorastaan, olen ollut yltiöpäisen herkkä tirauttelemaan kyyneliä syystä kuin syystä, eivät romaanit läheskään aina hetkauta päätäni suuntaan eivätkä toiseen. Pitää olla pirun hyvää tekstiä, jotta minä ahdistustun, itken, liikutun, nauran tai ihastun.

Kiva pää menee duuniin

2012-02-09T23:14:00.000-08:00

Juhlistin iloista suututtavaa uutista eilen. Kiva pääni tuotti tulosta; sain töitä, aloitan jo tänään, kahden tunnin päästä. Työmatka on mukava: puolen tunnin kävely joko pitkin jokea tai pikkuisia katuja. Valitsen kadut. Minä pidän taloista. Katson aina ikkunoista sisään ja arvaan, millaista on muiden kodeissa. MUTTA suuttumusten suuttumus: koska minulla ei ole saksalaista tutkintoa, tai

Menestystä!

2012-02-08T09:46:00.000-08:00

"Sinulla on kiva pää", sanoi tänään minulle eräs lapsi. Että kai se koepäiväni meni hyvin...? Luulin, että minulla on pelkästään iso pottu pitkän kuikelokaulani jatkeena. Mutta että kiva... Jännityksellä odotan, mitä huomisen koepäivän lapset sanovat. Että jalkani ovat hieman arkiset, kenties. Tai että onpa sinulla eläimelliset korvat. Tai että tulethan sinä tänne uudestaan, kuten muuten tänään

Kun tulee Mörkö!

2012-02-07T04:07:00.000-08:00

Kummipoikani lähetti minua piristämään mörön. Joten päätin tehdä hänelle takaisin pelottavan olion. Kun mörkö vihdoin valmistui, päätin, että minusta ei tule ikinä kuvataiteilijaa. Riittää, että taiteilen sanoilla. Mörkö a la Helmi-Maaria Pisara Iloisia ovat tämän päivän uutiseni: pääsin molemmista eilisistä työhaastatteluista eteenpäin! Suomeksi sanottuna teen molemmissa paikoissa koepäivän:

Käänteitä

2012-02-06T05:51:00.000-08:00

Flunssa jatkuu. Suomeen on tullut uusi presidentti. Täällä se ei juuri puhututa. Tänä vuonna jäivät runebergintortut väliin. Haluan ehkä sittenkin myös kissan enkä vain koiraa. Mutta arvatkaa mitä. Elämäni on ollut yhtä muuttumista sen jälkeen, kun kohtasin R:n. Ensin piti tottua elämään saapumisissa ja lähtemisissä, yrittää olla horjumaton, ja sitten elämään Saksassa. Ja nyt olemme taas

Olen kohde.

2012-02-04T08:07:00.001-08:00

Nytpä pukkaa kirja-arvostelua kirjastani! Ensin mieltä ylensi Villasukka kirjahyllyssä -blogista löytynyt ylläri ja nyt sitten eilen tämä lukeminen.fi-sivulta, Kirjamymmelin matkassa -blogista. Minua todella pelottaa, aivan suoraan sanoen kamalasti, lukea tai kuulla ihmisten mielipiteitä kirjoistani. En tiedä miksi, sillä olen sinut romaanieni suhteen. Minun mielestäni ne ovat loistavia ja piste

Helpompi hengitellä

2012-02-02T03:42:00.000-08:00

Tämä on kai kirjoituskone modernin taiteen museosta. Kolme päivää ja yötä kivussa. Nyt alkaa hieman hellittää, tai ehkä syynä on aspiriini, jota otan noin seitsemän tunnin välein, jotta en tuntisi kuinka voimakas on luonto. Mieli alkaa kohota, vaikka olenkin ollut kolme vuorokautta täydessä yksinäisyydessä sisätiloissa, mitä nyt kirjastosta hain lohtulukemista ja kaupasta lisää teetä. Tänään

Vähä-ääninen talvituuli

2012-01-30T11:21:00.000-08:00

Kuulen teidän pakkasenne ja hajoan hiljaa. Minussa kasvaa kymmenen kuoppaa ja puoli vartaloa ja pääni on suuri pähkinä; se on laitettu särkijään, jossa ei ole voimaa muuhun kuin rusentamaan hiljaa, vaivihkaa. Olen melko tyhjä. Minussa ei soi. Luin tänään tauon jälkeen kolmatta käsikirjoitustani joka on matkallaan maailmaan, ja minun tuli kylmä. Hienoa tekstiä, hieno suoritus. Mutta olen

Ah!

2012-01-29T01:07:00.000-08:00

Eilen sain harvinaista herkkua. Mukavaa, mukavaa! Pelkään reaktioita, jotka tulevat, kun kirjojani luetaan, ja jos niistä pidetään, olen silkkaa makaroonia ja serpentiiniä ja juustokakkua, jota teen tänään myös. Täältä löytyi aika hieno talo josta en tiennytkään, kerran. Ensin, kuten nyt, paistan sämpylöitä, vaikka niitä saisi kulmien takaa leipomostakin. Olen yöpuvussa ja hipsin. R pesee

Suklaapelastusrengas

2012-01-27T01:57:00.000-08:00

Sain eilen paketin, joka piristi päivääni ja piristi viimeisiä päiviäni ja piristi koko mielialaa ja auttaa pääsemään eteenpäin. Minun isosiskoni on maailman paras sisko. Eilen oli aika ankea päivä, etenkin kun illalla nousi kuume ja teki minuun tukon. Mutta postilaatikossa odotti postimiehen jättämä lappu, joka sanoi, että lähetykseni on noudettavissa naapurilta. (Siis jos ei täällä satu

Kaikki mitä illan tullen rakastin

2012-01-26T01:09:00.000-08:00

Olen tehnyt virheen. Luin kaksi tietyllä tapaa hyvin samankaltaista kirjaa peräkanaa. Pääni meni pikkuisen sekaisin; välillä lukiessani Siri Hustvedin (jonka nimeä en oikein ikinä osaa oikein kirjoittaa) Kaikki mitä rakastin -romaania olin aivan varma, että nyt kylläkin olen vieläkin Michael Cunninghamin Illan tullessa. Molemmat kirjat avaavat lukijan tarkasteltavaksi New Yorkin taidepiirit.

Psykologinen itsearvostus

2012-01-24T00:38:00.000-08:00

Tarkastin juuri Minä rakastan sinua nuori mies -kirjastotilanteen. Vihdoinkin se löytyy Helmetistä (jostain kumman syystä Helsingin seudulla kirjani tulevat kirjaston hyllyille puoli vuotta julkaisun jälkeen?!), mutta vain yhtenä kappaleena. Tikkurilasta. Sillä on siellä neljä varausta. Silja ja Maikin on juuri nyt luettavana sekä myöskin kirjaston hyllyllä. Kirjablogi Kirjainten virrassa oli

Jos minä saisin valita

2012-01-22T09:28:00.000-08:00

Sain Valkoiselta kirahvilta kirjoitushaasteen. Juuri sopivan vaalipäivään. Tosin täällä olen kaukana vaalitunnelmasta. Ehkä uutisista näen jotakin Suomesta. Jos minä saisin valita lähtisivät kivut pois. Jos minä saisin valita olisivat autot samanlaisia kuin aivan alussa tai niitä sitten ei olisi ollenkaan. Jos minä saisin valita näkisimme enemmän ja kauemmin, lähemmin kuin nyt. Jos minä

Lupa nukkua

2012-01-20T08:21:00.000-08:00

Mäkikuismaa ja Sain kahden viikon mäkikuismakuurin ja viikon nukkumisloman. Reseptin irtisanoutua töistä. Kaikki täällä tuntuvat pyörittävän päätään ja ihmettelevän, miksi olen ylipäänsä mennyt työnvälitysfirman kautta töihin. R:kin epäili asiaa ensin, mutta jotenkin minä vain otin sen työn. Soitin tänään sinne firmaan, ja sieltä meinattiin ujeltaa lankaa pitkin korvaani. Ensin kivahdettiin,

Aikani on välissä

2012-01-19T05:41:00.000-08:00

Ajattelin aamulla, etten kerta kaikkiaan pääse sängystä ylös. Olin tavallaan ruumiini vanki. Mieli oli jo ulko-ovella mutta keho makasi. Kello soi, sammutin sen, makasin yhä vain, makasin vielä kymmenen minuuttia soimisen jälkeenkin, mikä tarkoitti, että jos olisin silloin noussut, olisin ollut sen samaisen kymmenen minuttia myöhässä töistä, sillä aamuvarhaisvuoropäivinä aamuaikatauluni on

Kaivossa

2012-01-17T13:15:00.000-08:00

Voi kyynel. Minusta tuntuu aivan todella, että tein väärin tullessani tänne. Olipa sitten ilta- taikka aamuvuoro töissä, en jaksa enää yhtään. Makaan sohvassa, jalat eivät toimi, niskaa särkee. Käteni ovat kuivat ja viiruilla ja näyttänee siltä, että olisin viillellyt itseäni, vaikka en minä niitä käsiäni tahallani paperileikkuriin survo. Ne osuvat siihen yhtä monta kertaa työpäivän aikana kuin

Olimme jo luistaa

2012-01-15T09:39:00.000-08:00

Aurinko paistoi tänään kuin kuutamo. Meidän oli suora tarkoitus lähteä Saksan pisimmälle kelkkamäelle; laskettaa 6,5 kilometriä rinteitä alas puukelkalla. Ystäväpariskunta kävi hakemassa meidät ystävällisemmin kuin ystävät aamupäivällä kotioveltamme, ja sitten me ajoimme keskelle ruuhkaa. Kaikkihan nähkäät haluavat aurinkoisena pikkupakkaspäivänä Alpeille. Ajomatkan olisi pitänyt kestää vain 45

Likainen lapsenpäästäjäni

2012-01-12T09:22:00.000-08:00

Voin harvoin fyysisesti pahoin lukiessani nykyromaaneja. Työn alla olevaa käsistäni kirjoittaessa olen voinut erittäin pahoin, mutta en yhtä pahoin kuin tuossa joululomalla. Sitä paitsi luulin, ettei fyysisesti pahempaa kirjaoloa voi olla kuin esimerkiksi lukiessani Markiisi de Saden romaania Justine, eli hyveellisen neidon kovat kokemukset (joka oli vuonna yksi ja kaksi pakko lukea tenttiin..ja

Hyvää yksivuotispäivää!

2012-01-10T07:37:00.000-08:00

Olen ollut bloggaaja vuoden, tasan. Huippua ja huimaa, että kävijöitä on melkein 15 000. Luku ei ole iso verrattuna suuren suosion blogeihin, mutta luku on minulle suuri, sillä ajattelin, ettei tällaisia toisinaan omaan-napaan-tuijottelevia höpinöitä jaksa muut lukea kuin ehkä läheisimmät ihmiset (joista kaikista läheisin ei edes osaa tätä lukea, valitettavasti), jos hekään muuten kuin

Kastelen sinutkin

2012-01-08T13:09:00.000-08:00

Minä itkin tänään paljon. Ihan vain siksi, että itketti. Oli jotenkin vaikeaa. Välillä tuntuu, että on maailman vaikeinta rakastaa näin paljon sellaista henkilöä, joka ei ole samaa verta, mutta johon tahtoo sisään. Kun sitten on myös sellaisia hetkiä, että pelkää, että tämä ei toimi. Että sen toisen voi menettää niin helpolla. Vaikka salamaniskusta. Mitään traagista ei, btw, ole tapahtunut.

Häilyvät menneet kasvot

2012-01-06T09:58:00.000-08:00

Täällä satoi tänään lunta vasten kasvoja, kiviä, vettä. Tuuli raapi poskia eikä puna ole vieläkään lähtenyt pois. Minä ja R kävelimme noin 10 kilometriä kohti Grünwaldia, pitkin jokea, ja vesi oli villi. Kuljimme jyrkänteillä, niitä ylös ja alas, talloimme mutaa ja rannan kovia, pyöreitä kivenmurikoita, joiden päillä kesäisin maataan ikään kuin kellotettaisiin hiekan hellässä huomassa, ja joita

Vuosien tauon jälkeen

2012-01-03T12:56:00.000-08:00

Olen kirjoittanut aikoinani Onnimanniin arvosteluja nuorisokirjallisuudesta. Pari artikkeliakin. Nyt kaikkien kirjallisuusblogien ja lukuintoni henkiinherättämänä sisälläni asuva kriitikko pyrkii esiin. Huomauttaisin, että tämä arvostelu on pitkälti kirjoittaja-lukijan kokemus. En mahda sille mitään. Olkaa hyvät. Kun ajatellaan sanaa, vai pitäisikö sanoa termiä, valinta, mennään usein syvälle.

Painimatsin palkinto

2012-01-02T06:30:00.000-08:00

Voitin juuri itseni. Soitin kamalan vaikean puhelun palkkaihmiselle, sillä palkastani, joka jo itsessään on pieni, oli pidätetty yli 150 euroa jollekin ihmeelliselle työaikatilille. Ja minähän haluan palkkani rahana enkä minään aikana. Saan kuulemma rahat ensi palkan myötä. Ei vain kauheasti juuri nyt lohduta, kun katselee tiliä joka huutaa: "Olen tyhjä, olen enemmän kuin tyhjä!" Mutta pääasia

Kohisin jälleen

2011-12-30T15:33:00.000-08:00

Luulin vakaasti viime vuonna, että se oli paras ikinä. Löysin nimittäin elämäni miehen, puraisin omenaa Barcelonassa, Itävallassa, Saksassa ja alkuvuodesta Paraguayssa saakka (= janoan matkustamista yli kaikkeuden!) sekä Tsekeissäkin ja Belgiassa, ja mikä poikkeuksellisinta: muutuin esikoiskirjailijaksi. Tai ei, kyllä R:n kohtaaminen oli kaikista poikkeuksellisinta. Ainakin tärkeintä. Ikuisinta.

Ristiriita, minä, sellainen kävelevä

2011-12-28T10:33:00.000-08:00

Aamiainen ei aivan Tiffanylla mutta kuitenkin. R:n vanhemmat tarjosivat hipauksen ylellisyyttä. Sen jälkeen kylpylää kaksi tuntia, luoja miten paljon huokeampaa täällä maassa on jopa uiminen; uimista järjetön Playgirl-uimapuku päällä (mukana kun eivät olleet yhdetkään uimiseen kelpaavat asusteet, piti käydä halpahallista ostamassa jotakin nopeaa), joka tipahti hierovan vesiputouksen kyytiin.

Hyvästi taas hetkeksi

2011-12-26T04:42:00.000-08:00

Sinne tulivat lumet lopulta, mutta me ajoimme eilen pois. Ajoimme kuusi tuntia, vähän vajaa, kohti Helsinkiä, näimme lumirajan, märän kaupungin, jätimme auton siskoni pihaan, tilasimme taksin, kuljimme lentokentälle, ostimme viimeiset tuliaissuklaat jotka eivät millään olisi mahtuneet matkalaukkuihimme, lensimme taivasta halki, näin kaukana laskeneen auringon, söin kummipoikani lahjoittamaa

Joulujen tähdet; te kaikki ja itse

2011-12-22T05:32:00.000-08:00

Olemme sinisessä ja mustassa, ja keskipäivällä, joka on minulle täällä aamu, näkyy kaistale oranssia, noin viisi senttimetriä horisonttia. Järvessä on hilekuori. Metsässä pikkuisen valkoista huntua. Blogeissa toivotellaan hyvää joulua, rauhaa ja muuta, kaipa minäkin sanani sanon, vaikka voisin niin huomennakin tehdä, mutta huomenna menemme Joensuussa käymään ja huomenna on muutenkin talo

Jos vain käännän, kylkeä, ja jatkan.

2011-12-21T06:28:00.000-08:00

Unitautiko tämä on. En tiennytkään, että pystyisin. Eilen nukuin noin neljä tuntia päivällä, eli melkein koko matkan Kotkasta mökille - tosin matkalla teimme pysähdyksen pikkuveljeni luo, missä kolme lasta hyppi niskaani ja päihitti minua lautapelissä parin tunnin ajan. Sitten illalla en jaksanut lukea Paul Austerin Sunset Parkia loppuun, vaikka niin oli luja tarkoitus, vaan nukahdin jo puolilta

Miksi enää valittaisin?

2011-12-19T03:27:00.000-08:00

Tarkoitus oli lukea viime yönä joku uusista herkuistani, joita olen selaillut silmät kiiluen. Mutta sitten löysin äitini kirjahyllystä kirjan nimeltä Orja: Kaapatun tytön tie Sudanista Lontooseen. Mitä siinä sitten enää saattoi muuta kuin avata se. Aloittaa. Tuntea sääliä, tuntea vihaa, tuntea myötätuntoa, inhoa. Pidän tositarinoista. Mutta tästä tositarinasta ei voi pitää, ei voi, tekee mieli

Good morning, Finland!

2011-12-17T02:50:00.000-08:00

Olen keskellä pimeää. Miten se yllättääkin, vaikka on aina pimeässä talvensa viettänyt; tumma aamu ilman valoa. Torstaina, ensimmäisenä Suomen aamunani, kelloni soi kahdeksan korvilla, mutta en uskonut, että se oli jo kahdeksan, kun ulkoa iski kasvoihin yön sitkeä nyrkki; mustaverinen virtaus. En ihmettele, että ystäväni ovat väsyneitä, sisareni talviunen tarpeessa. En ihmettele, että Muumit

Kirjoitin tämän jo 5 v. sitten, muokkasin juuri, miten voinkaan.

2011-12-13T01:24:00.000-08:00

Miksi olen antanut nimeni tuollaiselle lähtevälle miehelle, Anna havaitsi aamun jolloin Veikko näytti valokuvaukselliselta tai revontulileikiltä ja hän makasi yhä kuin laatta. Ja sitten Veikko kumartui kohti, suuteli poskea vaikka ei ollut koskaan suudellut ketään niin. Se on samaa kuin nuolaisee paperia ja tarttuu kiinni. Naisessa väreili rykelmä runoja, rakastele upoksiin Veikko rakastele,

Mitä olenkaan tehnyt?

2011-12-12T00:15:00.000-08:00

Tapahtui niin, että pikkujoulumme olivat kuin olivatkin hilpeät. Niinkin kävi, että minä, juhlien järjestelijä, kömmin nukkumaan neljältä, vaikka vieraita oli vielä talossa ja vaikka R:kin olisi tahtonut nukkumaan. Jonkun piti kuitenkin jäädä viihdyttämään, joten R jäi pystyyn, ritarillisin elkein, ja joutui valvomaan peräti puoli seitsemään asti ennen kuin sai viimeisetkin (mukavat, kylläkin!)

Tanssin ja paistan!

2011-12-10T06:05:00.000-08:00

Apua olen keskellä sotkua. Ja viiden tunnin päästä pitäisi olla pinkeä, naamassa meikkiä, mekko päälläni kuorena, pöydät asioita pullollaan, ja myös tukan täytyisi seisoa siedettävästi. Sekä lattiat; niiden pitäisi olla ilman mitään, mutta nyt joka puolella makaavat minun kenkäni tai vaatteeni tai kaikkea minun tai R:n omaa, mikä ei kuulu tähän asuntoon. Mutta pitäisi raivata. En ehdi, olen

Toistoa

2011-12-08T12:01:00.000-08:00

Hei, olen leivänmyyjä, ja palasin juuri pitkästä päivästä kotiin, sillä kävin leivänmyynnin päätteeksi lounastamassa Saksaan muuttaneen entisen opettajakollegani kanssa ja sen jälkeen täräytin vielä hoitamaan lapsia, joita olen luvannut hätätapauksen tullen kaitsea mahdollisuuksien rajoissa, ja nyt minulla on kourassa uneen vajottava olut. Menen pian vaahtokylpyyn. Nukahdan sinne. Herään puoli

Että huomaisinko jotain erikoista.

2011-12-06T08:55:00.000-08:00

Kuten itsenäisyyspäivän. Kyllä minä sen muistan, kyllä minä kaiholla ajattelen esimerkiksi viime vuoden itsenäisyyspäivää, jolloin kokoonnuimme Anni-ystävän luokse jännittämään pukuloistoa sekä suurempaakin asiaa: esikoisromaanini ilmestymistä. Sitä paitsi onhan tässä nyt syytä olla ylpeäkin. Että tulee Suomesta. Sen voi aina sanoa hienoisen ylpeänä. Puhtaasta, raikkaasta metsämaasta minä tulen

Apua, eka arvostelu!

2011-12-05T07:27:00.000-08:00

Olen kyllä jo odotellut arvosteluja, mutta jotenkin olen siirtynyt tilaan, jossa niitä ei ole. Ja sitten kun sellainen omasta kirjasta kohahtaa eteen, on hetken hieman hämillään. Kiiltomadosta löytyy Minä rakastan sinua nuoren miehen ensimmäinen arvostelu. En tiedä, mitä sanoa. Tai ajatella. Kun en ehkä täysin vielä ymmärrä. Joten nyt lähinnä vain iloitsen siitä, että kirja on huomattu. Täältä

Veden yllä varjona

2011-12-04T10:42:00.000-08:00

Katsoin viime yönä jokea, mustaa vettä. Se virtasi sekavaan tahtiin eteenpäin eikä nukahtanut koskaan. Musta matala vesi ja kuunkarttama kaupunki ja minun sydämeni seisoi yhtä hitaasti. Olen vilustunut. Minun mieltäni ovat painaneet kummalliset asiat; en ole kyennyt kirjoittamaan. Rauha on vallalla. Minä heilutin tänään kättäni ohikulkijalle, joka katsoi ranskalaista parvekettamme kohti, sillä

Prum prum

2011-12-02T01:46:00.000-08:00

Kuinka monennen kerran sanon, että väsyttää. Käsiksessäni on tasan kymmenen aukkoa. Yritän täyttää yhden niistä. Aikaa ei tosin ole juurikaan, pitää myydä iltapäivällä kuusi tuntia leipää. Eilen myin kaiken. Ei ollut enää mitään hyllyissä kuudelta, vaikka puoti on auki puoli seitsemään. Sain tippiä kolme euroa neljäkymmentäviisi senttiä. Tippimuki täyttyy näemmä enemmän ja enemmän ja minua

Näetkö todella?

2011-11-30T00:32:00.000-08:00

Jotenkin on linkkipäivä. Ei lenkkipäivä lainkaan. Kirjoittaakin pitäisi ennen leipäsessioita. Kiinnostava matkateksti. Oma haaveeni on kiertää Etelä-Amerikkaa vuoden päivät. Vain Paraguayn olen tähän saakka nähnyt, kiitos Alluseni. Ja tuo pienoisbudjetilla matkailu kiinnostaa erityisesti. Olen nähnyt minäkin kamalaa roskaamista mm. Kaakkois-Aasiassa. Ja täällä Saksassahan muovia kuluu

Kilikili

2011-11-29T09:23:00.000-08:00

Kuinka ilahduttavaa! Pääsen lukemaan Helmi Kekkosen Valinnan kenties pian. Kiitos Kirsin valinnan. Huovutettujen kivien tanssi. Lisäksi olen nuutunut. Mutta jollakin tavalla hyväntuulisen nuutunut. Töissä yksin oleminen on kylläkin rankkaa. Eilen asiakkaita riitti jostain syystä jonoksi asti pitkälle sulkemisajan jälkeen, eivätkä viimeiset poloiset suinkaan riemastuneet, kun en päästänyt heitä

Lämpöä!

2011-11-27T23:42:00.000-08:00

Joulun tuleminen lähiaikoihin näyttää aivan eri tavalla tunnelmalliselta täältä käsin katsottuna. En ollut ennen ajatellutkaan, että joulumarkkinat voivat olla niin suloiset, että sitä vain tahtoo siellä venyä tunnista toiseen ja kolmanteen. Suosittelen lämpimästi piipahtamaan täällä, joulumarkkinoilla edes. Kuulemma myös Itävallassa osataan. Mielestäni Brysselissäkin kelpaa. Mutta täällä.

Minä nukuin 2, 5 tuntia, olen perivihainen enkä ehdi.

2011-11-25T08:25:00.000-08:00

Paljastus: luulen, että näen sinussa kolmetoista vuotta erilaista vaellusta neljä lusikallista ruokasoodaa sekä vaaleansiniset vaatteet muuan mantereella, hiekkaa silmillä muuan kertana jona poltin kynttilää kaksi vuorokautta putkeen, se ei loppunut; paloi, paloi paloi minun käteni arville valo kuulemma parantaa mikä minut parantaa sinusta minä olen kulkenut

Haukkasin palan pähkinäpitkoa

2011-11-25T05:17:00.000-08:00

Nyt tiedän, mitä on moninaisuus ja eri lajikkeiden muodostama harmonia. Erotan selkeästi kokojyväleivät, rouheiset, pehmeät ja karkeat, makeat, rusinapullat, erotan omenastruudelin omenanuudelista, tunnen parikymmentä eri sämpylälajiketta nimeltä, tiedän suosikkini; olen valmis siirtämään kokemuksiani tekstiin. Olen muodostanut idean. Valokuvaaja ja minä teemme siitä asian. Maanantaina

Suurilla silmillä näkee enemmän

2011-11-23T05:16:00.000-08:00

Nielaisin eilen etanalle sukua olevan olennon. Se rouskui salaatin seassa, vaikka kyllä minä salaattini pesen suorastaan ympäriinsä. Olisin kovasti tahtonut oksentaa, mutta en pystynyt, en edes kakistelemaan, joten maistoin tuon limaisen, osittain krumeluurin, pikkuisen rouhean olennon suussani iltaan saakka. Samalla myin leipää. Pääsin puhumaan ruotsia ja venäjää, mutta valitettavasti kesken

Kaksi soppaa keitossa

2011-11-21T02:36:00.000-08:00

Olen aika innoissani. Meidän, minun ja ranskalaisen valokuvaajaystäväni, on jo muutaman vuoden ajan täytynyt aloittaa yhteinen kirjaprojekti. Se on jäänyt ja jäänyt, kun minä sen kuin kirjoitan ja hän kuvailee. Nyt olemme hereillä jälleen. Alun perin tarkoitus oli, että Silja ja Mai olisi ollut kuvitettu romaani. En halua kuvia tähän tekeillä olevaan käsikseen, mutta yhteisprojektimme

Päiväunilla

2011-11-20T14:30:00.000-08:00

On niin paljon, mitä en ole vielä koskaan lukenut. Minä tahdon elää nekin elämät. Eivätkä hänen hiuksensa hiponeet minun rintaani, minun rintaani painavat tuhansien päivien riemu, raskas tämä autuus. Olen enemmän kuin kaksin. Olen auki, olen auki aamuvarhaisesta iltamyöhään. Mitä kirjoja minun pitäisi lukea, jotta olisin tavallaan valmis?

Tiskin takaa kasvot syödään

2011-11-17T13:01:00.000-08:00

No siis juttuhan on se, että minä olen tänään nähnyt niin paljon ihmisiä, että iloitsen. Näin juuri hyvää materiaalia tekstitaivasta ajatellen. Ette usko, kuinka paljon tuntemattomista ihmisistä saa irti, kun heitä tarkkailee tiskin takaa. En päässyt sinne vaatekauppaan töihin. Sen sijaan minut löytää nykyään vähän liian usein (olisin toivonut vähemmän tunteja kuin 30/vko, mutta eipä ollut

Astuin kaapista ulos

2011-11-16T01:38:00.000-08:00

No niin, kiireitä kiireitä. Mutta sieltä se löytyy, Karjalaisesta, näköislehdestä netistä tai painetusta versiosta. Olenpas suoranainen kuikelo kuvissa varsinkin :D Nyt täytyy juosta ostamaan valkoisia paitoja ja käymään lääkäriltä työkuntotodistus ja uudesta työpaikasta, missä aloitan huomenna, essu, ja sitten täytyy viimein päästä juoksulle viikon tauon jälkeen ja kirjoittaa ja lisäksi

Väkivalloin runnellut ruumiit

2011-11-14T11:50:00.000-08:00

Olimme lauantaina Prahassa, minä ja R, aikataulusta myöhässä, sillä lomalla saa nukkua pitkään. Kävelimme hotellilta hiljakseen kohti laitureita, joilta läksivät junat eri suuntiin. Minä ja R olimme ostaneet (halvat, herranjestas miten halvat!) liput Kutna Horaan, minne iltapäivästä pääsimme kaltevan auringon aikaan. Junassa tungimme hyttiin, mistä kuului suomen kieltä, ja minä sanoin: "Saammeko

Hei hei, lähden Tsekkeihin.

2011-11-10T13:11:00.000-08:00

Minun uusi lempiherkkuni on tuossa, kuvassa. Sen nimi on Reibekuche. Olen opetellut tekemään niitä itse, perunakakkusia, niitä syödään omenahillon kanssa, ja ne ovat silti ruokaa eivätkä mitään kahvikakkuja. Mutta vaikka ne ovat kuinka hyviä, voin hyvin ikävöidä lemppariani Suomesta, tai monia sellaisia, kuten karjalan-nam-piirakoita tai peruna..apua..unohdin koko sanan. Siis mitä ne ovat. Peruna

Koiran unta

2011-11-09T07:24:00.000-08:00

Nonniih, kyllä se meni, mukavasti meni. Haastattelu nimittäin, tuolla tarkemmin sanottuna. Ja uutta satelee heti perään, kahvilasta, minusta tuntuu että pian ei ole muuta tekemistä kuin ravata työhaastatteluissa hymisemässä, ja se tuntuu aika mukavalta. Rohkaisee puhumaan tätä kieltä. Sitä paitsi löysin tänään todella hyviä, koulutustani vastaavia (harjoittelu)paikkoja täkäläisistä

Ruoska napsahtaa, olkaan kopsahtaa

2011-11-08T07:27:00.000-08:00

Olen pisara multaa. Kävin tänään työvoimaneuvonnassa, siellä oltiin ystävällisiä. Tai siis hän oli, vanhempi rouvashenkilö, joka lopulta yltyi puhumaan omasta tyttärestään niin, että nyt minulla on päässäni kuva menestyksekkäästä nuoresta naisesta, joka taitaa kielen kuin kielen (paitsi suomen, tietenkin, kun suomi on niin vaikeaa, eikö se ole vähän kuin unkaria, sentään) ja jota ei kerta

Kauniin päivän jälkeen toista sukupuolta

2011-11-06T08:28:00.000-08:00

Miten lämmin voi yhtäkkiä olla ja heti auringon jälkeen kylmä. Tänään saattoi istua ilman takkia kakkukaakaolla, oli niin kuuma, että teki mieli viskata mekkokin yltä pois. Ja sitten, nyt kun pimeä alkaa kumarrella ikkunan takana, täytyy vääntää lämmityspatterit täysille, ei tarkene muuten eikä ehkä sittenkään. Sitä paitsi aloitin päiväni naisena, juoksemalla miehen kanssa aamulenkin syömällä

Ole hiljaa!

2011-11-04T04:49:00.000-07:00

"Väreileviä värejä huoneessa, juoksevat ympyrää minä hukun niihin." Lauseet käsiksestäni pyörivät täällä, mielessä, sitten täällä. On pakko kuljettaa ajatukset pois siitä, että olen mutta en ole. Olen tehnyt koko aamupäivän työhakemusta saksaksi, enkä osaa, se on vaikeaa, kaavamaista, tarkkaa. Tämä on byrokratian luvattu maa, vielä luvatumpi kuin Venäjä tai Kiina. Olen turha ja mitätön enkä

Riidan jälkeen

2011-11-02T05:42:00.000-07:00

Sinulle. Minä muistan päivät, joina heräsin sinun viereltäsi ja ajattelin, että tämän päivän me napostelemme yhdessä palasiksi, kuljemme sammaleissa, hiivimme sumun alle ja uppoamme juuriin. Että kivetymme toisiksi. Että jätämme jokeen kengänjälkiä, jokeen, joka liikkui silloin vielä hitaammin kuin avattu, suljettu katse. Että uimme siihen, missä on avaruuden ja maailman raja, missä linnut eivät

Kuin unohtaisin

2011-11-01T05:53:00.000-07:00

Münsteriä. Täällä vietetään tänään kirkasta vapaapäivää. Eilen näkyi palavia kurpitsoita joka puolella. Liikenne ei mölyä, kävimme aamujuoksulla R:n kanssa yhdessä, juoksimme Marienplatzille jokea pitkin, ja minä ihastelin satoja vastaantulevia koiria kuin olisin ollut itse yksi niiden joukossa, juoksimme Marienplatzilta Sendlinger Torille ja takaisin joenvarteen. Vesi juoksee pohjoiseen,

Silmät kiinni kirjaan

2011-10-30T14:51:00.000-07:00

Haluan nukahtaa. Ajoimme tänään 7 tuntia vaiko vain 6 pitkin moottoriteitä. Münster oli ihan nätti kaupunki, mutta ei vedä vertoja kotikaupungilleni, vaikka monet täällä väittävät, että Münsteriä ei voita kauneudessa yhtään mikään. Vähän harmittaa, että kaksi päivää meni hajalle pelkästään autossa istumisen takia, sillä olisi paljon kirjoitusintoa ja paljon kirjoitettavaa sekä muutakin asiaa

Minä messuilla

2011-10-27T14:06:00.000-07:00

enkä sentään. Kirjojen muodossa kylläkin. Melkein unohdin jo Helsingin Kirjamessut, kun en ole lähellä. Ja kun on ollut vieraita, retkeä sun muuta. Huomennakin alkaisi taas matka, pikamatka, Münsteriin. Aamun ehdin kirjoittaa, pitkästä aikaa, minusta tuntuu että repeän jos en viimein saa. Menkää, ystävät hyvät, kirjojen ystävät rakkaat, menkääpä kaikki joukoin ja sankot kädessä. Kirjat ovat

Eläköön, eläköön!

2011-10-27T00:24:00.000-07:00

Kulkea jalat puhtaina märkien lehtien pinnalla, kahlata sokeana keskellä keltaista, olen tullut kotiin. Minulla oli eilen aikuiselämäni ensimmäinen lehtihaastattelu. Missä se oli? Katsokaa kuvista. Kiipesin juuri silloin ylös kohti Neuschwansteinin satumaista linnaa. Puuhkuin, puhisin, annoin vastauksia kysymyksiin, jotka tuntuivat luonnollisilta vastata. Minulta on tilattu myös kirjaani

Kuva sanaa vastaan

2011-10-25T00:32:00.000-07:00

Viikonloppua ja maanantaita, Salzburgia ja kotikaupunkia, tänään turistikierros jatkuu.

Teen luvattomuuksia

2011-10-22T06:59:00.000-07:00

Heitin viikko sitten jäätä alas kohti katua se suli ennen huomista ja minä katselin kuinka ohikulkija nieli jäisen veteni hän muuttui hetkessä kasvoi kasvoi oheni mutta minäpä heitän joka aamu kassillisen jäätä alas, kohti katua, ohutta polkua matalaa maata ja minä katselin eilen ja huomenna kuinka ohikulkijat nielevät jäiset veteni ja muuttuvat hetkestä toiseen hetkeen eivätkä he ymmärrä että

Kaikki mitä kerran katsoin

2011-10-21T04:42:00.000-07:00

Minulla on uusi, aivan ihana ystävä. Ja vieläpä kovin mielenkiintoinen: unkarilainen oopperalaulaja, joka on saanut kiinnityksen Münchenin kaupunginoopperaan. Lisäksi minulla on toisiakin muita, ja olen kovin iloinen, että sosiaalinen elämäni on alkanut herätä. Viime viikkoihin saakka ystäväpiirini täällä on rajoittunut R:n ystäviin, mutta nyt olen herännyt, sillä tarvitsen esimerkiksi Siniä

Runosuoneni sykähti

2011-10-19T08:22:00.000-07:00